5:15

Olen ollut pikkasen pysäkillä. Tarpeeni irrottautua arkirutiineista tuntuu loputtomalta.  Ei huvita aikuisten 'pitää' puuhat. Haluaisin vain hengailla ja hullutella. Hippeillä ja fiilistellä. Istuttaa taimia, tapetoida, kuunnella musiikkia, kävellä tuntitolkulla kaupungilla, kääriytyä käsivarteen, lukea, tonkia divareita. Neuloa, ommella, suunnitella, raapustella ajatuksia.  

no eihän noilla elä, eläke ei kerry, mitä jos kaikki ajattelisi noin... blaa, blaa, blaa

Niin niin. On systeemi. Plääh.

Annan villakoirien vilistä, kaapaisen suurimmat vastaantulevat käteeni. Pyykkikone pyörii silloin kun huvittaa tai kun puhtaat sukat uhkaavat loppua. Syön milloin sattuu, lojun lattialla kirjan kanssa.

Kevätväsymys? - vaikka ei väsytäkään... intoa on - paitsi klo 5.15 herätyksiin.

Väsyn töissä. Työssä jossa periaatteessa viihdyn - kuitenkin se tuntuu taas vain tylsältä välineeltä suoriutua välttämättömistä kuluista.


Toissa viikolla irrottauduin. Menin satamaan, hyppäsin lauttaan, kelluin lahden eteläpuolelle.
Unohdin puhelimeni kotiin. Muutaman päivän lilliputtiloma ilman puhelinta - tuntui mahtavalta.

Pieniä latautumisjuttuja.

Viettää päivää katsellen. Istua ikkunassa.

Kurkkia ikkunasta kadulle.

 Kuvitella olevansa prinsessa linnan tornissa...

  ... joka laskeutuu salonkiin aamiaiselle...

... perhosmekossa ja villasukissa.

Prinsessa pujahtaa pubiin, pelaa biljardia Beatlesien seurassa. Juo olutta keskellä päivää. Hyppii hihkuen tasajalkaa kun voittaa erän.

Pitää kädestä kiinni.

Kelluin lahden yli takaisin.

Kävelin lapsuudenajan kovaksi kuljettuja polkuja.

Katselin kevättä.

Kuuntelin The Whon 5:15. Ne aamuherätykset - vielä pari kuukautta.

yksinkertaista
mennä hetkeksi sivuun
satuun

todeta
täällä olisin useamminkin