On ollut aikaa, on ollut tarve lukea. Hukkua toisen kertomaan tarinaan. Nauttia siitä voimatta muuttaa tarinan kulkua.
Löytöretkeilijä ja muita eksyneitä on novellikokoelma syrjässä olevista, vaikeisiin oloihin sopeutuneista ihmisistä. Kaipuusta johonkin joka ei tunnu kohdalle tulevan, yksinäisyydestä, ihmisen suhteesta aikaan, omaan menneisyyteen ja unelmiin.
Liki kaksi vuosikymmentä sitten julkaistu teos on ohittanut minut täysin. Myös Maarit Verronen on ohittanut minut täysin.
En päästä ohitseni enää, tartun hänen teoksiin mieluusti toistekin.
Vaikka kuinka haluaisi olla päivän nenä kiinni kirjassa, ei voi istua pitkään sisällä. Ei silloin kun ulkona tuulee ja viuhuu raikkaan navakasti.
Menin taas metsään. Metsäpolulla oli kulkenut toinenkin. En kuitenkaan tavannut Hermanni Hirveä tällä kertaa.
harmi, olisin halunnut olla taas pikkaisen pelästynyt, jännittynyt, innoissani
ensin on äänet, katkeavia oksia, rakas askel
kunnes komea eläin saapuu näköpiiriin
meistä jää jälki
Hain metsästä hiljaisuutta ja syötävää. Molempia löytyi, metsä on takuutuote.
Vatsa on jo tätä kirjoittaessa pullollaan sienirisottoa ja puolukkasurvosta. Who needs Siwa anymore :)... no, riisi ja juusto ei tietty kasva metsässä.
Kaunis vaara.
punainen kärpässieni saa metsässä aikaan satufiiliksen... kotona odottaa muutama lukematon...
Lähipellon takiaiset pehmenneet.
On syyskuu. Sisällä palaan lukuasentoon. On kuin jokin päättyisi.
Vielä satu Hannu Mäkelältä.
Ole kiltti, lue minut
"Kun poika oikein tarkkaan katsoo,
näkyy vielä miten suurten kirjainten alle on
aivan pienellä kirjoitettu: (käännä)
Meillä kaikilla on manuaalimme. Omani on päivitettävänä, tarkastettavana.
Päästän vielä tuulen sisälle, ovensuussa pestyjen kesämekkojen
hulmuavat helmat.
(kesämekot, mitä höpisen... käytänhän niitä myös syksyllä, keväällä...)
Katy Lied pyörii levylautasella. Surettaa. Walter Becker on kuollut, luin siitä eilen illalla amerikkalaiselta levyfoorumilta.
Ei ei ei ei ei... ei voi, ei voi EI... pääsi suustani.
Päättyvien tarinoiden listaan liittyi siis myös Steely Dan.
eihän voi olla pari ilman paria ... ei voi olla Steely Dania ilman Walter Beckeriä
Poppoon 70-luvun tuotanto on puhdasta kultaa. Ei hyvä häviä mihinkään.
Tästäkään.
The world that we used to know
People tell me it don't turn no more
The places we used to go
Familiar faces that ain't smilin' like before
The time of our time has come and gone
I fear we been waiting too long
Midnite cruiser (Fagen/Becker)
