Hehku

Kävin tänään pitkästä aikaa muutamassa suosikkipuodissani.

Olet hehkeä tänään (mitäs nyt...)?
Ai olen, jaa-a...
No se on lomalla!!

Niinpä, olen kesälomalla. Noin puolessavälissä. Tuosta pienestä keskustelusta heräsin asiaan. Nyt tuntuukin jo lomalaiselta. Muutamat pakkopuuhat on tehty, no ovat ainakin hyvässä vaiheessa (ne ikkunat) ja nyt on kalenteri auki. Muutamat harvat merkinnät on sellaisia huvikseen asioita, oletettavasti hauskoja tapahtumia joihin voi osallistua jos on fiilis.

Jee! tuumin. Ja tunsin itseni hiukan typeräksi tajutessani että muiden täytyy huomauttaa hyvästä olostani ymmärtääkseni kunnolla nauttia siitä. Kiitos huomion tehneelle, täällä ollaan jo ihan lomahehkun huipulla!

Tarvitaan hehkuun loman lisäksi muutakin. Tarvitaan ne ihmiset joista saa hyvää potkua, iloa rintalastan ja pääluun alle. Ne ihmiset ympärille, vaikka vain hetkeksi.

Tarvitaan negatiivisuutta, epäuskoa, kateutta, räyhää ja putkipäisyyttä viljelevien poissaolo.

Tarvitaan mieleinen tila. Sinne oikeat hahmot. Sopivat äänet. Näihin kaikkiin voin itse vaikuttaa. Peruutusvaihde silmään jos ei tunnu omalta - ympäristö, puheet, ihmiset.


Eikä muutama divari- ja second hand löytöihanuus hehkua himmennä, päinvastoin. Että voi kirjankansi olla hieno, selaamatta siirtyi divarissa ostospinoon. Helmet, ne vain jäivät käteen. Tuntui hyvältä sormissa, 'hipelöintihelmet'.

Kuvan ulkopuolelta kerrottakoon, että kaupunkireissun jälkeen pitkä musta maksihame sai vaalea topin toverikseen, miniäkokelas saa syntymäpäivälahjaksi kaksi mielikirjaansa ja vessan seinää koristaa 'Frank Zappa pytyllä' T-paita.

Kiitän Frida marinaa ja Planeetta Antikvariaatit konsernin Punaista Planeettaa tämän(kin) päiväisestä nautinnosta! Huraa kolmesti teille ja muille pikkupuodinpitäjille!

<3

Metsään

On juhlittu. Serkun häitä, juniorin ensimmäistä ehtoollista. Kakkuja ja muita herkkuja on hujahtanut mahalaukkua kohti luvattoman paljon. Juhlaähky sanoisin. Ihmisähky. Niin ihania kuin juhlat voivatkin olla, otan niiden jälkeisen hiljaisen päivän aina avosylin vastaan.

Kaksi jälkimmäistä jälkeläistäni taitaa olla kaltaisiani, kaksi tuntia viimeisen vieraan lähdettyä olimme metsän hiljaisuudessa. Ensin heinäpellon poikki, lankkusiltaa puron yli, kiipeily vielä kalliolle - perillä vihreässä paratiisissa.

Mustikkasato sai ihailumme, maiskuttelimme muutamat kouralliset. Aika maukkaita jo, viikon päästä lienee täydellistä.

Iltapalalla loistava pöytäseurue, naapuripöydät tyhjiä.

 Taustamusiikkina hiljaisuus, kauniita kukkakoristeita siellä täällä.

Paluumatkalla pojat ehtivät jo kauas edelleni. Niityn poikki kulkevan polun ympäröi huumaava tuoksu. Nata, sara, lauha, kastikka, kattara - mitä niitä onkaan. Heinä, tuo nuhan ja aivastusten aikaansaaja.

Mesiangervon tuoksupilvi polun alussa oli pysäyttävä, siihen unohduin.

Tuoksun keskellä olin taas hetken hevostyttö.

Filipendula ulmaria  

 Luulisin.

Näkymiä

Olen niin tottunut tähän näkymään. En näe sitä enää.


Tuohon tapaan totesi iäkäs isä pojalleen kotipihallaan Pohjois-Norjassa. Siskon hyllystä iltalukemiseksi nappaamastani romaanissa.

Poljin siskolta vanhaa radanpohjaa kesäkotiin. Saunoin, luin pokkaria tovin, nukahdin syvään lempeään lomauneen.

Aamulla kasteisen pihan poikki loikin postilaatikolle. Vilkutan sanomalehdellä hyvää huomenta naapurin papalle.


En halua tottua tähän näkymään. En mihinkään näkymään.

Haluan nähdä.

Tuntea kuin ensikertaa katsoisin vaikka katson tuhannetta kertaa samoja kasveja, talonkulmia, silmiä, sormia, portaita. Tiedättehän, se ooooh tunne.

Oooooh asiaa on nyt pihalla paljon.

pulcherrima nuda

Alaston riisuttu unikko. Liki edeltävää koreaa muotoaan viehättävämpi.


Hiippaan omenapuiden alta. Hei, satoa tulossa!

 
Minua ei ole haitannut viileän kesän myöhässä oleva sato. Pari kolme viikkoa viivytystä mustikka- ja sienimetsälle pääsyyn sopii nyt loistavasti. On ollut puuhaa. Ne vanhat ikkunakarmit, olen raapinut, kitannut, maalannut. Yhden lasin särkenytkin eli tutustunut myös lasinvaihtoon.

Työssä ei voi kiirehtiä vaiheita, listoja irroiteltava varoen, on odotettava kuivumista, siedettävä keskeneräisyyttä. Sopii minulle. Hieman samanlaista kun ompelee vanhan mekon ratkenneita saumoja, liottaa sappisaippualla tahroja. Ei voi vain paiskata pesukoneeseen ja surauttaa ompelukoneella saumaa suoraksi. Työlästä, mutta kun tulee valmista... voi että...


Kun tulee valmista... vielä on näkymä prosessi kesken vaiheessa. Ja samanlaisia puuhapisteitä ympäri pihaa :).

Pesänrakennusta

Jo keväällä päärynäpuun kukkiessa sitä tuumin. Yläkerran ikkunan karmivanhukset, ne huollan tänä kesänä. Deadline - syksy (aika joustava).

Hengailen epämääräisesti yhä loppukevään ja alkukesän tunnelmissa, en ole oikein pysynyt ajankulussa mukana. Linnuilla on jo isot poikaset, pihoilla kukkii keskikesän perennat, pihanurmikkoa on leikattu jo monesti. Ja ikkunat on huoltamatta.

Aloitin kyllä jo. Liiterin kulmalla raaputin maaleja, irrottelin hakasia. Olin moderni, katsoin youtubesta 'vanhojen ikkunoiden malaus' -videon.

Kun perhe on jo perustettu voi pesää rakentaa ympäri vuoden, ei ole kiire hautomaan. Suunnitelmia on paljon, aikatauluja ei juurikaan. Tykkään tehdä juttuja näin, tarttua siihen mikä kulloinkin tuntuu hyvältä. Tulos - keskeneräisiä projekteja siellä täällä. 

Yksi projekteista on jo pitkällä, eteinen. Alkukeväästä silittelin sen seinille uutta tapettia hitusen huokaillen. Ihastuksesta huokailin. Olin suorastaan pakahtua, niin rakastunut tuohon tapettiin olin ja olen yhä. Birger Kaipiainen on luonut mielestäni terapeuttisen tapetin, hyvänolon hormonit vilistävät iloisesti kehossa kun kuljen sen ohi.

Tässä 'myöhässä kesästä' touhussa on puolensa. Parvekekukkia sai pilkkahintaan ja vaikka valikoima oli suppea, löysin ihan riittämiin ruukkuihin väriä. Olen tutkaillut niin innoissani siipan vanhan talon pihamaata, että unohdin lähiökaksioni 'takapihan'. Se onkin ollut viimeaikoina lähinnä tuuletusparveke. Mutta sopivat kukat sinnekin.

Sieltä vanhalta pihalta lähtiessä tekee mieli ottaa osa pihaa mukaan, viimeksi ajelin kotiin ruusunoksa sylissä.

Kukkateema jatkuu lähiössä. Keittiön valkoiset verhot pääsivät vihdoin pesuun, huone jäi kaikuisaksi. Tilalle ripustin vanhan lakanan. Oivallinen kesäverho.

Huomenna on viimeinen työpäivä ennen kesälomaa. Säädän taas hengailulle.

Pala Baskimaata

Juhannus Pohjois-Espanjassa. Rantasauna, koivuvihta, luonnonkukkaseppele konsepti on mahdollista ympäri kesän, joten tuntui virkistävältä tehdä asioita toisin. Enkä taida olla mökkijuhannustyyppi, mökkityyppi kylläkin. Mutta juhannuksena landella on ne puoli miljoonaa muutakin.

Ja Cheap Trick ei ollut tulossa Lontoota lähemmäksi.

Joten juhannusruusua edusti Catedral de Santa Marian puistoalueen hopeapuu, jokin kastanja (?).

Viihdyin turistina yli 800 vuotiaan asukasmäärältään noin Tampereen kokoisen kaupungin kapeilla kujilla. Pilviharso tuntui tulleen tilauksesta, lämpötila pysyi mukavana. Hola! kuului ahkeraan, puotiin, baariin, kahvilaan astujaa tervehditään reippaasti. Aamuna eräänä katuja itsekseni hiippailin, astuin pikkuriikkiseen kahvilaan. Punahuulinen 50's farkkutyttö hyräili radiosta kuuluvan Van Morrisonin mukana Brown Eyed Girliä. Kahvi sekä pinxtossa tonnikalaa ja oliiveja maksoi alle kolme euroa. Tilaa noin 12 neliötä, ihmisiä tuli ja meni, tilauksia tehtiin tiuhaan, tunnelma välitön, puheen pulputus iloista.

Vai tällä lailla... olisiko se niin vaikeaa meilläkään toteuttaa...





Paljon kiveä, muraaleja, parvekekukkia ja -puita, ylä-, alamäkiä, persoonallisia pyykinkuivaustelineitä. 

Kotimaan Kaisu Heikkilä matkassa mukana, luottokesähame!

Illat ja alkuyöt vietimme musiikkifestivaaleilla. Tapahtumaporttien sisäpuoli ei juuri eronnut kotimaan vastaavista - esiintymislavat, juoma- ja ruokakojut, tolkuttomat turistihinnat.

Paitsi baskimaan rockrokuilla on komeammat pulisongit. En kehdannut ainuitakaan kuvata, mutta tyylikkäitä olivat :).

Mikäs siellä sinitaivaan alla, musiikkiahan tulimme kuulemaan.