Rakastua kankaaseen... joo-o, ihan mahdollista.
Painavaan vanhaan viskoosiin.
Maksimekossa...
napit...
leikkaus...
juuri niinkuin pidän...
Ainut puute - mekko on minulle liian pieni.
Kenties tässä on uusi seinävaatteeni.
Kenties rakastan kangasta jonkun toisen yllä. Taidan tietää kenen.
Vuorokautta myöhemmin:
Niin on pieni mekkonen ettei mahtunut edes pikkuselle rimpparuotoiselle eisukuakaupunkisiskolle. Ja silloin tiedämme, ettei se mahdu ehkä kenellekään :).
Ihastelen vanhaa viskoosia nyt salonkini seinällä. Eikä kokojen kohtaamattomuus niin harmitakaan.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste iloisesti intomielinen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste iloisesti intomielinen. Näytä kaikki tekstit
lauantai 30. syyskuuta 2017
tiistai 25. heinäkuuta 2017
Hehku
Kävin tänään pitkästä aikaa muutamassa suosikkipuodissani.
Olet hehkeä tänään (mitäs nyt...)?
Ai olen, jaa-a...
No se on lomalla!!
Niinpä, olen kesälomalla. Noin puolessavälissä. Tuosta pienestä keskustelusta heräsin asiaan. Nyt tuntuukin jo lomalaiselta. Muutamat pakkopuuhat on tehty, no ovat ainakin hyvässä vaiheessa (ne ikkunat) ja nyt on kalenteri auki. Muutamat harvat merkinnät on sellaisia huvikseen asioita, oletettavasti hauskoja tapahtumia joihin voi osallistua jos on fiilis.
Jee! tuumin. Ja tunsin itseni hiukan typeräksi tajutessani että muiden täytyy huomauttaa hyvästä olostani ymmärtääkseni kunnolla nauttia siitä. Kiitos huomion tehneelle, täällä ollaan jo ihan lomahehkun huipulla!
Tarvitaan hehkuun loman lisäksi muutakin. Tarvitaan ne ihmiset joista saa hyvää potkua, iloa rintalastan ja pääluun alle. Ne ihmiset ympärille, vaikka vain hetkeksi.
Tarvitaan negatiivisuutta, epäuskoa, kateutta, räyhää ja putkipäisyyttä viljelevien poissaolo.
Tarvitaan mieleinen tila. Sinne oikeat hahmot. Sopivat äänet. Näihin kaikkiin voin itse vaikuttaa. Peruutusvaihde silmään jos ei tunnu omalta - ympäristö, puheet, ihmiset.
Eikä muutama divari- ja second hand löytöihanuus hehkua himmennä, päinvastoin. Että voi kirjankansi olla hieno, selaamatta siirtyi divarissa ostospinoon. Helmet, ne vain jäivät käteen. Tuntui hyvältä sormissa, 'hipelöintihelmet'.
Kuvan ulkopuolelta kerrottakoon, että kaupunkireissun jälkeen pitkä musta maksihame sai vaalea topin toverikseen, miniäkokelas saa syntymäpäivälahjaksi kaksi mielikirjaansa ja vessan seinää koristaa 'Frank Zappa pytyllä' T-paita.
Kiitän Frida marinaa ja Planeetta Antikvariaatit konsernin Punaista Planeettaa tämän(kin) päiväisestä nautinnosta! Huraa kolmesti teille ja muille pikkupuodinpitäjille!
<3
Olet hehkeä tänään (mitäs nyt...)?
Ai olen, jaa-a...
No se on lomalla!!
Niinpä, olen kesälomalla. Noin puolessavälissä. Tuosta pienestä keskustelusta heräsin asiaan. Nyt tuntuukin jo lomalaiselta. Muutamat pakkopuuhat on tehty, no ovat ainakin hyvässä vaiheessa (ne ikkunat) ja nyt on kalenteri auki. Muutamat harvat merkinnät on sellaisia huvikseen asioita, oletettavasti hauskoja tapahtumia joihin voi osallistua jos on fiilis.
Jee! tuumin. Ja tunsin itseni hiukan typeräksi tajutessani että muiden täytyy huomauttaa hyvästä olostani ymmärtääkseni kunnolla nauttia siitä. Kiitos huomion tehneelle, täällä ollaan jo ihan lomahehkun huipulla!
Tarvitaan hehkuun loman lisäksi muutakin. Tarvitaan ne ihmiset joista saa hyvää potkua, iloa rintalastan ja pääluun alle. Ne ihmiset ympärille, vaikka vain hetkeksi.
Tarvitaan negatiivisuutta, epäuskoa, kateutta, räyhää ja putkipäisyyttä viljelevien poissaolo.
Tarvitaan mieleinen tila. Sinne oikeat hahmot. Sopivat äänet. Näihin kaikkiin voin itse vaikuttaa. Peruutusvaihde silmään jos ei tunnu omalta - ympäristö, puheet, ihmiset.
Eikä muutama divari- ja second hand löytöihanuus hehkua himmennä, päinvastoin. Että voi kirjankansi olla hieno, selaamatta siirtyi divarissa ostospinoon. Helmet, ne vain jäivät käteen. Tuntui hyvältä sormissa, 'hipelöintihelmet'.
Kuvan ulkopuolelta kerrottakoon, että kaupunkireissun jälkeen pitkä musta maksihame sai vaalea topin toverikseen, miniäkokelas saa syntymäpäivälahjaksi kaksi mielikirjaansa ja vessan seinää koristaa 'Frank Zappa pytyllä' T-paita.
Kiitän Frida marinaa ja Planeetta Antikvariaatit konsernin Punaista Planeettaa tämän(kin) päiväisestä nautinnosta! Huraa kolmesti teille ja muille pikkupuodinpitäjille!
<3
maanantai 12. kesäkuuta 2017
Alkukesän parhaita
Juuri sopivaa kun antaa puiden sitä hiukan siivilöidä.
Taukotuokio.
Takana vuorokauden pyöräilyputki, noin 65 kilometriä ja nykyisellään suht' rapakuntoisella uskomattoman hyvä mieli.
Ekat kesän paljaat varpaat.
Rantakivellä jahkailla "joko uimaan menisi..." (en mennyt, olen toivoton nynny kylmän veden kanssa).
Pihan varjojen kaunottaret.
Kävelyretket.
Ei kummoisia kohteita, kunhan vain edetään. Yksin, kaksin, kolminkin. Matka taittuu Akun kanssa joutuin, pitää reipasta vauhtia yllä.
Katse eteenpäin sanotaan. Mieluusti nostan sen myös ylös. On aika levollista, eikös?
Auringon jälkeen tervetullut sadepäivä.
Ovenraosta kuulen ropinan, annan raikkauden viheltää sisään. Istun alas kirjoittamaan, virkkaamaan, soittamaan, lukemaan...

Sadepäivänä löytyy helpommin aikaa kirjoille, jotka ovat odottaneet hyllyssä vuoroaan. Tartun tuntemattomaan.
Ai niin, tarkoitus on tarttua myös 'Anneen', vanhan pitsi-ihanuuden muutama sauma kaipaa neulaa ja lankaa.
Päivä soljunee iltaan taas liian nopeaan.
tiistai 11. huhtikuuta 2017
Viherasiaa
Huhti kurottaa jo vauhdilla toukoon. En meinaa perässä pysyä. Vielä roikun muutaman lämpöasteen aamuina villakangastakki harteilla talven rippeissä, iltapäivällä kun bussipysäkillä kenotan kasvot kohti aurinkoa, on kevät.
Alkaa vihertää.
Lumen alta esiin tullut vihreäpipoinen lahopää - kevään suosikkini. Kuten myös tuo havuneulasalusta. Lumen, jään ja loskan jälkeen neulaspolku tuntuu lempeän upottavalta, joustavalta vaimentimelta. Tekee mieli riisua kengät.
Kevään koittaessa hiipii tuttu tunne pääluun alle. Tunne, että haudon jotain. En oikein osaa sitä tarkentaa ja väliäkös sillä. Jotain on kuitenkin tekeillä ja se tuntuu kutkuttavalta, kuuluu kevääseen, heräämiseen.
On jotain mitä odottaa - tuo lausahdus on kuluneenakin aika herkullinen. Epämääräisissä ja suurella haarukalla ajoitetuissa sinnepäin suunnitelmissa tottunut eläjä on innoissaan siitä että on innoissaan.
Jos ei muuta ilmaannu, niin möbleerausta remonttimaustein on ainakin tiedossa. On häkkikellarillinen lundiaa ja sanko maalia. On suunnitelma luku- ja musiikkiasioiden uudelleen sijoittelusta. On eteinen ja sen seinää kiipeävä kukka. On kukan kaveriksi sopivaa tapettia.
Onkohan jumittajalla tarpeaksi aikaa?
Alkaa vihertää.
Lumen alta esiin tullut vihreäpipoinen lahopää - kevään suosikkini. Kuten myös tuo havuneulasalusta. Lumen, jään ja loskan jälkeen neulaspolku tuntuu lempeän upottavalta, joustavalta vaimentimelta. Tekee mieli riisua kengät.
Sisällä vihertää edullinen pääsiäiskimppumme - viikko sitten maljakkoon laitetut mustikanvarvut.
Lautasellakin vihertää. Avocadoa on mennyt kilokaupalla, olen jumittunut siihen.
Kevään koittaessa hiipii tuttu tunne pääluun alle. Tunne, että haudon jotain. En oikein osaa sitä tarkentaa ja väliäkös sillä. Jotain on kuitenkin tekeillä ja se tuntuu kutkuttavalta, kuuluu kevääseen, heräämiseen.
On jotain mitä odottaa - tuo lausahdus on kuluneenakin aika herkullinen. Epämääräisissä ja suurella haarukalla ajoitetuissa sinnepäin suunnitelmissa tottunut eläjä on innoissaan siitä että on innoissaan.
Jos ei muuta ilmaannu, niin möbleerausta remonttimaustein on ainakin tiedossa. On häkkikellarillinen lundiaa ja sanko maalia. On suunnitelma luku- ja musiikkiasioiden uudelleen sijoittelusta. On eteinen ja sen seinää kiipeävä kukka. On kukan kaveriksi sopivaa tapettia.
Onkohan jumittajalla tarpeaksi aikaa?
Kot kot.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

