Rakastua kankaaseen... joo-o, ihan mahdollista.
Painavaan vanhaan viskoosiin.
Maksimekossa...
napit...
leikkaus...
juuri niinkuin pidän...
Ainut puute - mekko on minulle liian pieni.
Kenties tässä on uusi seinävaatteeni.
Kenties rakastan kangasta jonkun toisen yllä. Taidan tietää kenen.
Vuorokautta myöhemmin:
Niin on pieni mekkonen ettei mahtunut edes pikkuselle rimpparuotoiselle eisukuakaupunkisiskolle. Ja silloin tiedämme, ettei se mahdu ehkä kenellekään :).
Ihastelen vanhaa viskoosia nyt salonkini seinällä. Eikä kokojen kohtaamattomuus niin harmitakaan.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste mekko. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste mekko. Näytä kaikki tekstit
lauantai 30. syyskuuta 2017
maanantai 26. lokakuuta 2015
Tuiki tavallista (t)aikaa
Tänään kotiin tullessa ihastelin kuuta. Suuri, kermanvaalea köntti taivaalla. Juuri tänään kuu vaikutti ihmeelliseltä, sen olemassaolo. Siellä jossain kiertoradallaan, leijuu.
Leijuin kotiovesta sisään. Potkaisin kengät jalastani ja ah, nautin. Ai mistä - ihan vain maanantain sujumisesta. Ihmisistä, tarinoista, onnistumisista. Tylsämielisten, kaikestavalittaja-ihmisten puuttumisesta. Toiveikkaiden, innostuneiden ihmisten kohtaamisista. Niiden, joilla voisi olla syytä sylkeä - mutta eivät sitä tee. Mietin, miten onnekas olen kun olen sattumalta syntynyt tänne, jossa on hyvin. Ei tarvitse pelätä. On koti. Koti, jonne on turvallista tulla.
Turhamaisena nautin kotini kamppeista, kipoista, kapoista, kankaista. Väreistä - näkyvistä sekä tuntuvista. Tunnelmasta. Sen mahdollisuuksista. Mitä alkaisi?
Sohvalla sekalainen nippu lukemattomia kirjoja - jotain joka fiilikseen.
Aavistelen kuitenkin väsyneenä tarttuvani vanhaa Musa-lehteen. Nautin lukiessani keikkakertomuksia, levyarvosteluja aikakaudelta, jonka musiikkia useimmiten kuuntelen.
Tuohon liittyy lapsenomaista malttamatonta intoa ja kihelmöintiä (ja joskus plääh mikä pettymys fiiliksiä).
Levyt ovat kuin kirjat. Voivat onnistuneina kappaleina tarjoilla kauneutta monin tavoin. Luettuna, katseltuna, kuunneltuna.
a garden to nurture and protect
Tai jos soittelisi, harjoittelisi? Olisi niin paljon opittavaa...
Ompelisi? Kaapissa monta projektia, saumoja ilman tikkiä, napinläpiä ilman nappeja.
Hieno tämä uusi tulokas, eikö?
Oranssi Royal muutti meille muutama viikko sitten. Ovikello soi raivokkaasti - tavalla, josta tiedän esikoiseni olevan oven takana. "Tereeeee!", kaikui käytävässä. Hymyilevä partasuu poika seisoo porrastasanteella retroviehätys kädessään roikkuen.
"Tää sopii sulle".
Viidentoista minuutin aikana tuo vilkas, kumeaääninen kokkipoika on ehtinyt halata äitinsä, pikkuveljensä, kertoa kajauttaa kotinsa kuulumiset, leikkiä bassolla, hihitellä yksivuotislahjaksi saamiaan muumisarjakuvia, jotka useimmat osaa ulkoa.
Olen sanonut ennenkin - kerron sen taas. Tuo lapsi saa minutkin hymyilemään, nauttimaan siitä että juuri minä olen hänen äitinsä.
No niin. Kuu loistaa yhä taivaalla, ilta kääntyy yöhön. Olen viettänyt iltani tuumailemalla ja fiilistelemällä mitä kaikkea voisin tehdä. Tätä voisi kutsua tehokkaaksi tekemättömyydeksi. Tunteja olen työstänyt juttuja päässäni - tekemättä niitä. Yhdestä ajatuksesta viriää toinen... ja kolmas... Mahdollisuuksia, mahdollisuuksia.
Mahtavaa.
Kerron vielä yhden tarinan. Mekosta, joka jo löysi kodin. Rakastavan, kauneimman kodin jonka mekkovanhus kenties voi saada. Noista kohtaamisista tuntee läkähtyvänsä rintalastan alla röyhyävään iloon.
Mekko on musta, painava. Muutamine yksityiskohtineen yksinkertainen kaunotar. Kenties sen ompeli viime vuosisadan alkukymmenillä parikymppinen Hilja. Itärajan lähellä, pienehkössä hirsimökissä pärevalossa. Mallina mekkoon lähikartanon emännän asu, jota tyttö oli ihastellut tilalla piikoessaan.
Kankaan sai isältään. Oli ostanut kaupungissa käydessään. Kömpelösti kerrottu kiitos kodin hoidosta, sisarusten huolehtimisesta, äidin paikan täyttämisestä. Oikeastaan isä oli vaihtanut kankaan, niinkuin usein tuolloin, metsästämiinsä nahkoihin.
Istuikohan Hilja mekossaan sunnuntaisin tällä penkillä... kirkonmiehen puhuessa ihasteli sitä uskomatonta käsityötä, jota maailman suurin puukirkko edusti...

Asteli vanhaa puulattiaa pitkin, jossa törröttää käsin taottujen valtavien naulojen kannat...
Lämmitteli uunin lämmössä, jalat painavien helmojen alla...
Joskus mietin mitä hittoa meni pieleen kun tarvitaan huonojen vaatteiden hautajaisia, paita väärinpäin päiviä jne.
Kansa kasvaa kieroon niin kauan kun kaupan kasvu on päätavoite. Mikä ansa.
Voi, mistä tämä lähti - tavallisen taiasta. Kun muistaisi.
tiistai 7. lokakuuta 2014
Mekko
Tämä kaunokainen osui käteeni kun tongin kierrätyslaareja etsiessäni käyttökelpoisia trikoomateriaaleja virkkauspuuhiini. Siellä mekko makasi hylättynä. Ehkä koska takavetoketjun vierestä löytyi pieni reikä. Noissa tilanteissa olen aika...no, hassu. Surullinen hylkäämisestä, mekosta tuntuu pahalta. Iloinen koska löysin sen. "Tule, vien sinut kotiin."
Pitsiä, laskoksia, silkkinauhaa, ihanan pehmoista puuvillaa.
Tämä mekko yllään on mielestäni vuosikymmeniä sitten keijukaismainen Kertrud onnellisena luvannut rakastaa Albertia, hyvinä ja huonoina hetkinä. Albert on hymyillyt, luvannut huolehtia keijukaisestaan, rakastaa.
Nyt heitä ei enää ole. Mutta täytyyhän tarinan jatkua. Mekolle löytyy varmasti uusi rakastunut keiju. Joka rakastaa myös mekkoa.
Tuttavani näki mekon kotonani "ai sulla on taas joku korjauspelastusprojekti menossa, onpa kaunis..."
Seuraavana iltana tulee viesti "vieläkö sulla on se vintage-mekko? haluaisin ostaa sen".
Oi oi, tiedän heti ettei hän ole se oikea. Ei ostovimmainen kertakäyttövaatteiden suurkuluttaja rakasta tätä mekkoa. Hän vain haluaa sen. Ja sitten hylkää, unohtaa. Joten kohteliaaseen sävyyn vastaan hänelle mekon olevan matkalla vintageliikkeeseen. Kuten olikin aikomukseni.
Mutta kuinkas sitten kävikään? Mekko roikkuu yhä eteisen seinällä ja viihtyy siinä. On kuin kotonaan. Yläosastaan mekko on itselleni liian pieni, joten varsinaiseen käyttötarkoitukseensa se ei meillä pääse. Jonain päivänä se oikea löytyy ja olen valmis luopumaan. Siihen asti kaunokainen asustaa ihailtuna seinällämme.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

