maanantai 13. huhtikuuta 2015

Sunnuntaina sinistä

Sunnuntaina huomasin istuvani keittiön pöydän ääressä - usein. Katselin ikkunani ohi lipuvia hahmoja. He sytyttelivät tupakkejaan, laskivat kolikoita haparoivin sormin, päät yhdessä. Taisi suuta kuivaa. Sunnuntaiaamu lähiössä. Illalla luettu Melleri tuli mieleeni kun seurailin neurologisen naapuruston aamupuuhia.

                                                        Kuule lauri hei älä mulle ala
                                                        ihan totta stikkaa vaan spaddu
                                                        ja lähe vetää
                                                                      Älä mulle ala, älä ala
                                                        Kato
                                                        Näin On Näppäimet
                                                        qwertyuiopåü 




Hidasta nautiskelua.  Lehti ja lempeää musiikkia. Genesis myy Englantia punnalla, saksan aksentilla mies laulaa olevansa nervous and blue, aamun suomiedustus antaa maailman rullata suuntaansa.

Today I'll take my time
let the whole world ramble on
If it rains outside, that won't bother me
Let it rain or shine, it's all the same to me
Let it drift on by, you'll be seeing I won't be worrying
like before 

(Pembroke)

  
"Sä olet kyllä hauska - kahvia ja teetä samalla aamupalalla".
Niin, ensin kahvi sitten teetä.
Pöytäliina pitäisi vaihtaa, totesin.

Leivotaanko pullaa? Joo.



Kävely siniharmaassa sadesäässä. Ompelua. Värjäyspuuhia. Sinisiä juttuja. Oho. Sinistä mokkaa jeesuskirpparilta. Odotellut osoitetta minne asettua. Nyt löytyi yksi.



Vaihdetussa liinassa muutama sininen kukka. Pöydän ääressä istuskellaan kasariajalta olevan koivuisen tv-tason päällä (ruma kun mikä, mutta täyspuinen joten...). Toinen istuintyynyistä sai mokkapäällisen, sinisen.


Värjäyssessiossa alunperin vaaleat mekko, jakku ja ostoskassi verhoutuivat sinisyyteen.



Odottelevat nyt tovin seinällä Toven toverina. Mekko kesää, jakku korjausta, kassi kauppareissua.


Siniharmaa, laimea sunnuntai. Pidin siitä.

torstai 2. huhtikuuta 2015

Hetkeksi hiljaisuuteen, hitauteen

Aikatauluja. Ajanvarauksia. Jumittavia koneita ja ohjelmia. Jumittavia ihmisiä - minäkin. Juoksevia. Huutavia. Aivan liian äänekkäitä. Ärtyisiä.

Juna-aseman portaissa kehoni tuntuu hiljentävän vauhtia automaattisesti kun ympärilläni olevat ihmiset lisäävät sitä. Pidentävät askeltaan, ryntäilevät, tönivät kiirehtiessään lähtevään junaan. Johon on ehdittävä. Seuraavaa joutuu odottamaan jopa vartin. Jokin minussa vastustaa vaikka Kiireen imu on voimakas. Halu juosta, ehtiä. Ehtiä mihin?

kävelijän vakionopeudensäädin
sen haluaisin
tasainen vauhti, rauhallinen
liikkeen pehmeys
onkohan sellaista säädintä

on tietysti
unohdin sen

pääluuni alla

tarkistan säädöt, päivitän
siihen kivikautiseen versioon
jossa ei ole kiire



Tarve siirtyä hiljaisuuteen. Maalle.


Kuunnella ääniä luonnosta. Kolme viikkoa sitten jää paukkui, kumisi, kolisteli. Riehui oikeastaan. Onkohan jäätä enää? Ei taida. Olisin halunnut nähdä jäiden lähdön, kun kevät rikkoo talven kilven.

Antaa puupölkkyjen rasittaa ruumista.



Tauolla aurinko hellii. Saa näyttää metsäläiseltä. Asu lainataan mökin emännän isän varastoista. Takki tuoksuu metsätöiltä.



 Illalla odottaa sauna. Pölyt kehosta, pahat ajatukset mielestä valuvat pesuveden mukana maahan.



Istutaan tuvan pöydän ääressä. Jutellaan tai ollaan hiljaa. On lämmintä. On sisko.



Katselen illalla kun heimolainen sujahtaa lapsuutensa lakanoihin.



Aamulla paistaa aurinko.


Kohta lähden. Puolimatkassa kääriydyn hetkeksi käsivarteen. Huominen perjantai on pitkä - onneksi.
Puput lapsuudestani jäävät kotiin vilkuttamaan.


in silence easy
to be born again
           -
ain´t nothing but a stranger in this world
I´m nothing but a stranger in this world

Van Morrisonin Astral Weeks levy on soinut viikolla usein. Jäänyt soimaan myös mieleen. 

Mieli, joka tarvitsee 'vaihtuvat vuodenajat'. Kun joskus tuntuu ettei kuulu tänne.