torstai 2. huhtikuuta 2015

Hetkeksi hiljaisuuteen, hitauteen

Aikatauluja. Ajanvarauksia. Jumittavia koneita ja ohjelmia. Jumittavia ihmisiä - minäkin. Juoksevia. Huutavia. Aivan liian äänekkäitä. Ärtyisiä.

Juna-aseman portaissa kehoni tuntuu hiljentävän vauhtia automaattisesti kun ympärilläni olevat ihmiset lisäävät sitä. Pidentävät askeltaan, ryntäilevät, tönivät kiirehtiessään lähtevään junaan. Johon on ehdittävä. Seuraavaa joutuu odottamaan jopa vartin. Jokin minussa vastustaa vaikka Kiireen imu on voimakas. Halu juosta, ehtiä. Ehtiä mihin?

kävelijän vakionopeudensäädin
sen haluaisin
tasainen vauhti, rauhallinen
liikkeen pehmeys
onkohan sellaista säädintä

on tietysti
unohdin sen

pääluuni alla

tarkistan säädöt, päivitän
siihen kivikautiseen versioon
jossa ei ole kiire



Tarve siirtyä hiljaisuuteen. Maalle.


Kuunnella ääniä luonnosta. Kolme viikkoa sitten jää paukkui, kumisi, kolisteli. Riehui oikeastaan. Onkohan jäätä enää? Ei taida. Olisin halunnut nähdä jäiden lähdön, kun kevät rikkoo talven kilven.

Antaa puupölkkyjen rasittaa ruumista.



Tauolla aurinko hellii. Saa näyttää metsäläiseltä. Asu lainataan mökin emännän isän varastoista. Takki tuoksuu metsätöiltä.



 Illalla odottaa sauna. Pölyt kehosta, pahat ajatukset mielestä valuvat pesuveden mukana maahan.



Istutaan tuvan pöydän ääressä. Jutellaan tai ollaan hiljaa. On lämmintä. On sisko.



Katselen illalla kun heimolainen sujahtaa lapsuutensa lakanoihin.



Aamulla paistaa aurinko.


Kohta lähden. Puolimatkassa kääriydyn hetkeksi käsivarteen. Huominen perjantai on pitkä - onneksi.
Puput lapsuudestani jäävät kotiin vilkuttamaan.


in silence easy
to be born again
           -
ain´t nothing but a stranger in this world
I´m nothing but a stranger in this world

Van Morrisonin Astral Weeks levy on soinut viikolla usein. Jäänyt soimaan myös mieleen. 

Mieli, joka tarvitsee 'vaihtuvat vuodenajat'. Kun joskus tuntuu ettei kuulu tänne.



1 kommentti:

  1. No onpas kummallista! Sama levy soinut mulla aamuisin ennen töiden alkua. Heimolaisuutta monella tasolla näemmä! Ja nuo siskofiilikset. Ja vuodenajat... - tekee mieli työntää kätensä ranteita myöden multaan..

    VastaaPoista