Juuri sopivaa kun antaa puiden sitä hiukan siivilöidä.
Taukotuokio.
Takana vuorokauden pyöräilyputki, noin 65 kilometriä ja nykyisellään suht' rapakuntoisella uskomattoman hyvä mieli.
Ekat kesän paljaat varpaat.
Rantakivellä jahkailla "joko uimaan menisi..." (en mennyt, olen toivoton nynny kylmän veden kanssa).
Pihan varjojen kaunottaret.
Kävelyretket.
Ei kummoisia kohteita, kunhan vain edetään. Yksin, kaksin, kolminkin. Matka taittuu Akun kanssa joutuin, pitää reipasta vauhtia yllä.
Katse eteenpäin sanotaan. Mieluusti nostan sen myös ylös. On aika levollista, eikös?
Auringon jälkeen tervetullut sadepäivä.
Ovenraosta kuulen ropinan, annan raikkauden viheltää sisään. Istun alas kirjoittamaan, virkkaamaan, soittamaan, lukemaan...
Sadepäivänä löytyy helpommin aikaa kirjoille, jotka ovat odottaneet hyllyssä vuoroaan. Tartun tuntemattomaan.
Ai niin, tarkoitus on tarttua myös 'Anneen', vanhan pitsi-ihanuuden muutama sauma kaipaa neulaa ja lankaa.
Päivä soljunee iltaan taas liian nopeaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti