Syys on tullut. Ensimmäiset aamut saapikkaissa, sukkahousuissa, jopa kaulahuivissa hiippaillut aamulla töihin. Tuuli heiluttaa hiuksia ja helmoja, pyyhkii kesän pölyt. Vaikka aurinko paistaa päivällä, sandaalien sisällä on villasukat. Villasukat sandaaleissa - viileän alkukesän muokkaama, minulle uusi kesäkenkätyyli. Hauska, käytännöllinen. Paljasvarvaspäivät on auttamatta ohitse.
Ja niinkuin joka vuosi, muutosvaihe on tervetullut. Olen kärsimätön tyyppi, kaipasin jo vaihtelua.
Ja joitain kesän juttuja voi tehdä syksylläkin. Esimerkiksi tämän...
Nostin fillarin junan kyytiin, matkasin noin 15 kilometriä.
Poljin halki peltojen...
... maatilojen.
Kävelin lehmälaitumen (taisivat sittenkin olla tulevia pihvejä, höh) reunalle, juttelin niille. Katselivat kummissaan, huutelivat perään "möööö". Olen ollut nuorena hevostyttö, polkenut vastaavia peltoteitä talleille monet vuodet. Haistellut puitua viljaa, heinää, hiekkateitä. Siitä tuntui olevan ikuisuus.
Poljettuani 23 kilometriä olin perillä. Kesäkodissa.
"Olet jo täällä, kiva. Millä tulit?"
"Fillarilla." Hymy ylsi korvasta toiseen.
Olen niin innoissani löydettyäni pyöräilyn uudestaan. Kävely ollut juttuni, mutta tämä on loistava lisävaihde liikkumiseeni. Samassa ajassa pääsee kauemmas, näkee enemmän. Ilman autoa. Kesän reissut tapahtumiin, tapaamisiin tein pääsääntöisesti junalla. Ehkä ensi kesänä myös fillarilla... täytyy hankkia oma matkapyörä. Tämän reissun tein juniorin fillarilla, itseni ikäinen joponi on päässyt vain alle kymmenen kilometrin reissuille.
Perheeseen tuli kyllä jo yksi uusi fillari. Tarvitsen kuitenkin ehkä yhden modernin pitkien matkojen version.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti