Matkaan (mars!)

Yhä pysäkillä. Tai oikeastaan monikossa, pysäkeillä. Olen jo vauhdissa. Matkaan junalla, raitiovaunulla, bussilla. Seison pysäkillä, asemalla ja odotan. Astun kulkuneuvoon, istun alas. Katselen ikkunasta ulos. Katselen ihmisiä. Suljen silmät ja suunnittelen.

Matkaa maailmalle. Tai vaikka Savoon. Tai pikkuruiseen saareen, jossa ei ole muita. Vain lilliputtimökki sinapinkeltaisine sohvineen.  Minä ja koko maailma ympärilläni.

Miksi tuntisin itseni yksinäiseksi? Onhan planeettamme linnunradalla.

                                            (Henri David Thoreau)

Mielikuvat. Niissä on hyvä.

Kesälaitumet, Cyndi, hamekangas.

Kotioven viereen joku on istuttanut hamekankaan värisiä kukkia. Pelargonian ja jonkinmoisen huitulan, sellaisen tähkäkukan.

o
n

k
a
u
n
i
s

t
o
t
i
s
e
s
t
i




Pysäkkien välillä nuoret nauravat. Kesälaitumia odottavat.

Koulunsa lopettaneita, jatkavat uutta tuntematonta kohti. Yksi määrätietoisesti, reitti selvillä. Toinen tuumailee, miettii mihin kääntyä risteyksessä. Noita tunteita on yhä, vähän väliä mietin suuntaa, iän ja kokemuksen turvin risteykset ihania mahdollisuuksia.

Pojat lukivat ammattiin valmistuneelle serkulleen Pikku prinssiä. Sen kohdan jossa katsellaa ruusuja.

Runokirja on lahjana se kukka joka ei kuihdu, näivety, matkaa maatuviin roskakasoihin. Tällä kertaa tyttölapsi sai Sinervoa.

Parempi sinun on ilman karttaa
mennä elämään sisälle
kuin kartta kourassa jäädä ulkopuolelle

Kuuntele sisäisiä lyöntejä,
kieltä jota kaikki ymmärtävät, kaikki
on sinussa, kourallinen
hekottavia kyyneliä
  
(Helena Sinervo)

Alakoulun päättänyt juniori laittoi hymypatsaansa talossa jo olleen viereen.
"Toi sun on aika rupunen."
Onhan se hiukan kolhuja saanut ja arpinen, elänyt. Pohjaan raapustettu 30.5.1984. Kaunis ja kestävä. Ja yhä hymyilee.

Matkaan - jonnekin. Mielessä tai todellisuudessa. Ei sen väliä. Kunhan matkaan.