minä kesytön tyttö, meidän piti
vallata aika takaisin ja kulkea
löytää jostain salainen tie
joka kerran johdatti jalkani
(hah, punaisissa joulusaappaissa)
jalkojesi luo
tässä olemme vihdoin kasvotuksin,
toisemme löytäneinä
mikään ei ole meiltä mennyt hukkaan
koeta ymmärtää
olen sinua varten luotu
(lainattuja lauseita, sekaan sujautettuja sanoja Pablo Nerudan teoksesta Kapteenin laulut; Oodi ja oraat 3)
En tiedä saako noin tehdä, sohia ja soveltaa Nerudaa. Mutta niin kuitenkin tein. Kun sanat tuntuvat sisuksissa, sukellan niiden seassa, iloisen röyhkeästi nautiskellen. Tietoisena voimakkaiden tunteiden kääntöpuolesta - jos astuu harhaan. Neruda puhunee Harha-askeleessa syrjähypyistä, luen loppusäkeet mielelläni puuskahduksina hukkaan heitetyille hetkille.
Jos viet minulta elämäsi,
kuolet,
vaikka eläisitkin.
Kuin vainaja tai varjo joudut
vaeltamaan maailmassa ilman minua.
Aika tummanpuhuvaa tekstiä - kuvakin.
Mutta valo on olemassa, on on. Heti siinä vieressä.
Enhän tietenkään varmuudella voi tietää, mutta luulen että Neruda voisi olla imarreltukin. Keskustelin juuri tällä viikolla erään kuvataiteilijan kanssa jonka töistä pidän.. ja sitten jotenkin tapaamisen välittömyydestä ja sattumanvaraisuudesta rohkaistuneena kerroin mitä tunnen ja ajattelen kun katson hänen teoksiaan, ja millaista sanojen maailmaa ne minulle kuvittavat... Eli siis miltei "keksin ne uudeleen" - itselleni. Eikä hän ainakaan pahastunut, taisi käydä päinvastoin. Taide, johon kielikin mielestäni kuuluu, ei ole tarkoitettu staattiseksi. Se kertautuu, herää eloon, jokaisen kokijan, lukijan ja näkijän myötä..
VastaaPoistaNoinhan se menee - "keksin ne uudelleen - itselleni". Kuunnellaan, katsellaan taidetta tietysti omiin juttuihin peilaten. Mielessä ne muovautuu ja jalostuu, mutta harvemmin niitä muokkauksia julkistan - tuntemuksia kylläkin. Hah, voisko olla kirjamaailmassakin 'coverbändejä'? Oma sovitus suosikkiteksteistä :D? Aaarg... tuossa tulee vaikeus, niin moneen on fiilis "ei tuohon voi koskea", silloin kun originaali on niiiiin hieno. Tiedätkös sen tunteen jos joku soittaa 'Wind Cries Mary'n huonosti.... niin ei ei Ei saa tehdä. Siis varoen sohin muiden juttuja. Hymyilen, pakahdun, leijun, sorrun niiden kanssa useimmiten (ja mieluitenkin :)) itsekseni. Oi taiteen ihanuus.
Poista