Highlights

Viime vuonna (joka loppui eilen)


tapasin jonkun

joka käänsi katkaisijaa

sytytti

sai liekkinä loimuamaan

tein asioita joista nautin

yksin

metsät

vedet

ihmisvilinät

ruusuja - risujakin

päätöksiä

sisko, enemmän yhdessä kuin aikoihin

vahvistui että on olemassa se kolmas sisko(s)

suunnittelin tulevaa

ja siitäkin listasta tuli pitkä.


"On hienoa kun yhä muistaa elämän kohokohdat kristallin kirkkaana. Ne epämiellyttävät ovat himmentyneet, haalistuneet - ei niitä oikein muistakaan", sanoi 91-vuotias isoäitini muutama viikko sitten. Valkoiset hiukset, hauras, läpikuultava iho. Kankeat, tottelemattomat raajat. Kirkaskatseiset, tarkkanäköiset silmät. Mieli ja ruumis eripariset. Mikä arkisto sinulla onkaan valkean kampauksesi alla.

Katselin taas hänen luonaan valokuvakansiota, samaa jota olen selaillut 40 vuotta siellä käydessäni.

katsopas 3-vuotias pikku Nina!
tällainen sinusta tuli
vieläkin opin ja uskallan
putoan, kiroan, kerään sirut, kokoan, 
ahneesti uskallan, aina uudestaan

Muistan tuon hetken tätini rippijuhlista. Minua jännitti, ihmisiä ympärillä paljon, kaikuisa kirkko oli suuri.

Haluaisin halata tuota pikkutyttöä. Kertoa että kaikki sujuu hyvin. Tai ei aina suju, teet virheitä, välillä sattuu niin vietävästi. Tapahtuu asioita joita et ymmärrä. Mutta 44-vuotiaana sinusta silti tuntuu että elämä on kaunista.


Vuoden ensimmäisenä päivänä astelimme hautausmaalla. Uuden alun kynnyksellä kävelimme siellä mihin joskus päädymme. Hymysuin sytytimme kynttilän.

Tästä erityisestä, ihanan kummallisesta kolmikosta havaitsin olevani nykyisin korkokengittä lyhyin. Me pönöttäjät :).

Aika rientää.