Näytetään tekstit, joissa on tunniste muistot. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste muistot. Näytä kaikki tekstit

perjantai 1. tammikuuta 2016

Highlights

Viime vuonna (joka loppui eilen)


tapasin jonkun


joka käänsi katkaisijaa


sytytti

sai liekkinä loimuamaan


tein asioita joista nautin

yksin

metsät




vedet
























ihmisvilinät


ruusuja - risujakin



päätöksiä

sisko, enemmän yhdessä kuin aikoihin



vahvistui että on olemassa se kolmas sisko(s)



suunnittelin tulevaa

ja siitäkin listasta tuli pitkä.


"On hienoa kun yhä muistaa elämän kohokohdat kristallin kirkkaana. Ne epämiellyttävät ovat himmentyneet, haalistuneet - ei niitä oikein muistakaan", sanoi 91-vuotias isoäitini muutama viikko sitten. Valkoiset hiukset, hauras, läpikuultava iho. Kankeat, tottelemattomat raajat. Kirkaskatseiset, tarkkanäköiset silmät. Mieli ja ruumis eripariset. Mikä arkisto sinulla onkaan valkean kampauksesi alla.

Katselin taas hänen luonaan valokuvakansiota, samaa jota olen selaillut 40 vuotta siellä käydessäni.

katsopas 3-vuotias pikku Nina!
tällainen sinusta tuli
vieläkin opin ja uskallan
putoan, kiroan, kerään sirut, kokoan, 
ahneesti uskallan, aina uudestaan


Muistan tuon hetken tätini rippijuhlista. Minua jännitti, ihmisiä ympärillä paljon, kaikuisa kirkko oli suuri.

Haluaisin halata tuota pikkutyttöä. Kertoa että kaikki sujuu hyvin. Tai ei aina suju, teet virheitä, välillä sattuu niin vietävästi. Tapahtuu asioita joita et ymmärrä. Mutta 44-vuotiaana sinusta silti tuntuu että elämä on kaunista.


Vuoden ensimmäisenä päivänä astelimme hautausmaalla. Uuden alun kynnyksellä kävelimme siellä mihin joskus päädymme. Hymysuin sytytimme kynttilän.



Tästä erityisestä, ihanan kummallisesta kolmikosta havaitsin olevani nykyisin korkokengittä lyhyin. Me pönöttäjät :).



Aika rientää.

 




lauantai 1. marraskuuta 2014

Pyhäinpäivä


"Vietittekö Halloweenia kun olit nuori?"
"Ei."
(Ajattelin, en sanonut ääneen, että niitä nykyhalloweeniin verrattavia oksennuksenmakuisia ´hirviöviikonloppuja´ kyllä vietettiin, joskus.)
"Oliko teillä jotain juttuja mitä sit silloin aina teitte?"
"Käytiin mummun kanssa hautausmaalla sytyttämässä kynttilä, muisteltiin."
"Aha, pyhäinpäivä tais olla ennen sellanen... vakavampi."
(Ote juniorin kanssa käydystä keskustelusta miten erilailla marraskuun ensimmäistä lauantaita ihmiset viettävät.)

Vakavaa pyhäinpäivänvietossani on tänään ollut ainoastaan aamupäivän lukuhiljaisuus. Sitä ei sovi häiritsemän. Stancun Miten sinua rakastinkaan oli sopiva valinta. Karhulan mökkirannan kiveä kädessä silittelin.
Mummuni vietti pyhäinpäivää hartaan vakavasti, äitini enempi muistellen, minä haluan viettää sitä kuolleita rakkaita juhlien. Juu-u, juhlien. Ollaan iloisia siitä että he olivat. Suru, ikävä, kaiho, kaipaus kulkevat mukana ympäri vuoden, ei siihen erillistä merkkipäivää tarvita. Tänään tehdään sellaisia juttuja joista he pitivät. Kuunnellaan Topia, Jamppaa ja Reijoa (auts), tehdään uuniruokia (mun kuolleilla rakkailla oli aina jotain uunissa), jutellaan ja maistellaan whiskyä.


"In the rise and the set of the sun,
'Til the stars go spinning,
Spinning 'round the night
Oh, it is what it is, and forever
Each moment a memory in flight

The arrow flies while you breathe,
The hours tick away,
The cells tick away,

The Watchmaker has time up his sleeve,
The hours tick away, they tick away

The measure of a life is a measure of love and respect,
So hard to earn so easily burned

In the fullness of time,
A garden to nurture and protect

The treasure of a life is a measure of love and respect,
The way you live, the gifts that you give

In the fullness of time,
It's the only return that you expect

The future disappears into memory
With only a moment between.
Forever dwells in that moment,
Hope is what remains to be seen.
Forever dwells in that moment,
Hope is what remains to be seen."

(from Garden/N.Peart)