Pyhäinpäivä

"Vietittekö Halloweenia kun olit nuori?"
"Ei."
(Ajattelin, en sanonut ääneen, että niitä nykyhalloweeniin verrattavia oksennuksenmakuisia ´hirviöviikonloppuja´ kyllä vietettiin, joskus.)
"Oliko teillä jotain juttuja mitä sit silloin aina teitte?"
"Käytiin mummun kanssa hautausmaalla sytyttämässä kynttilä, muisteltiin."
"Aha, pyhäinpäivä tais olla ennen sellanen... vakavampi."

(Ote juniorin kanssa käydystä keskustelusta miten erilailla marraskuun ensimmäistä lauantaita ihmiset viettävät.)

Vakavaa pyhäinpäivänvietossani on tänään ollut ainoastaan aamupäivän lukuhiljaisuus. Sitä ei sovi häiritsemän. Stancun Miten sinua rakastinkaan oli sopiva valinta. Karhulan mökkirannan kiveä kädessä silittelin.

Mummuni vietti pyhäinpäivää hartaan vakavasti, äitini enempi muistellen, minä haluan viettää sitä kuolleita rakkaita juhlien. Juu-u, juhlien. Ollaan iloisia siitä että he olivat. Suru, ikävä, kaiho, kaipaus kulkevat mukana ympäri vuoden, ei siihen erillistä merkkipäivää tarvita. Tänään tehdään sellaisia juttuja joista he pitivät. Kuunnellaan Topia, Jamppaa ja Reijoa (auts), tehdään uuniruokia (mun kuolleilla rakkailla oli aina jotain uunissa), jutellaan ja maistellaan whiskyä.

"In the rise and the set of the sun,
'Til the stars go spinning,
Spinning 'round the night
Oh, it is what it is, and forever
Each moment a memory in flight

The arrow flies while you breathe,
The hours tick away,
The cells tick away,

The Watchmaker has time up his sleeve,
The hours tick away, they tick away

The measure of a life is a measure of love and respect,
So hard to earn so easily burned

In the fullness of time,
A garden to nurture and protect

The treasure of a life is a measure of love and respect,
The way you live, the gifts that you give

In the fullness of time,
It's the only return that you expect

The future disappears into memory
With only a moment between.
Forever dwells in that moment,
Hope is what remains to be seen.
Forever dwells in that moment,
Hope is what remains to be seen."

(from Garden/N.Peart)