"... to be with the one that you love... "
Kyllä vaan.
Me & my dear Bernina.
Me & my projects.
Oli tuoli, oli takki. Molemmat varmasti aikanaan rakkaudella hankittu ja käytetty. Nyt ajan hammas aika raadoiksi nakertanut.
"So in love... you don´t have to worry, you have my devotion.. " Curtis laulaa levyltä.
Juu juu, suurella rakkaudella ja antaumuksella puuhaan raatojen parissa.
Hihat suikaleiksi... Berninan kanssa yöajelulle...
Tarkoitus oli päällystää jakkara ´uudella´ kankaalla vanhan päälle. Touhuiluni taitaa kuitenkin korreloida suoraan pääluuni alla tapahtuvaan ´mielensiivoukseen´ - kaavin ja irroittelin kaikki vanhat roippeet pois. Täyte olikin aika haperoa, syystäkin siis turkit ja fyllit vaihtoon. Jos tällä korjauksella jakkarakin kestäisi tulevat painot ja kolhut.
´Miles´
mun uusi lelu
ihana
(tosin aika äänekäs)
Valmis. Hieno, eikös?
(Jalkojen kohtaloa mietin jonain toisena yönä. Mustaksi ajattelin,
mutta toisaalta tuo kulunut valkoinen tuntuu istuvan.)
Toinen yöprojekti.
Villahame. Upean tuntuinen kangas mutta reikiä helmassa, sisus säpäleinä. Korjaan, kursin kasaan.
En itselleni, mutta jollekin. Vaikka minä en halua sitä, joku ehkä haluaa. Kaikille on joku jossain.
(Paitsi parittomille teekupeille. Niille, jotka haluavat olla yksin.)
Kaikki muuttuu niin nopeasti. Vielä hetki sitten oli kaunis, valkoinen lumi maassa. Lupaus joulusta. Nyt onkin harmaa, loskainen, petollisen liukas maa jalkojen alla. ´RRrrrakastan joulua´-tyyppinä en suostu alakuloon - poltan kynttilöitä, paketoin yhden joululahjan, tupsuttelen paljon kanelia viiliin. Ja aina voi hypätä joulukertomuksiin, satuihin...
(Tässä sadussa tonttu tosin halusi nähdä kesän, juuri joulun kynnyksellä.)
...neuloa lumisukkaa...
... laittaa jouluvalot.
Odotan joulua kuin pienet lapset. Ei enää niin montaa yötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti