sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Kuperaruusu ´Rosa convexae´



kasvaa luontaisena kaikkialla
harvakseltaan
siellä, täällä
yksittäin

kukkii ympäri vuoden
kukkii, lakastuu
kukkapohjasta kiulukka, voimapommi
kukkii taas kohta

 kukinto kupera pitkän varren päässä
joskus miltei umpinainen
vaan ei umpimielinen
harvakukkainen huiskilo, viisiterälehtinen 
varren ympärillä miltei näkymättömät piikit

suojana

kukka hiukan roso
kaunis punainen
tumman purppura
 sinipunainen
jopa sininen
vaan ei koskaan musta
 (orjallinen omistautuminen on vierasta)

viihtyy muiden villikasvien joukossa
lähelläkin
 kuihtuu, tukehtuu jalostajien käsiin
juurensa työntää kauemmas jalostetuista, kerrostetuista kaunottarista

ei leikkokukaksi


Jäi huiskilosta toinen kukka piirtämättä, kuperaruusu hakee vielä muotoaan (tai piirtäjä väsyi). Ehkä jonain päivänä piirrän sen vielä  auenneena. Tai onhan tuo jo hiukan avoin, ei niin sulkikupera (onkohan tuollaista sanaa olemassakaan). Kuulostaa öllön trendikkäältä, mutta kirjoittaminen ja etenkin piirtäminen pitkästä aikaa on terapeuttista. 

Tämän päivän versio lajista ´Rosa convexae´ .

Minä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti