Loikkasi tänään jalkaani hipaisten editseni, nipin napin säästyi tallautumiselta. Spontaani kirkaisun ja älähdyksen risteytys kajahti ulkoliiterin takana. Kostea mulkoileva möykky ilmestyi keskelle vanhan lautakasan purkuoperaatiotani.
En ole koskaan ollut varsinainen liskodiggari. Nyt kuitenkin aikamme toisiamme kyräiltyämme, huomasin juttelevani sammakolle, joka tuntui seuraavan puuhiani. Jäi siihen hoodeille, siirtyi aina hiukan sivummaksi kun purku edistyi. Niin, tajusin että nyt taitaa olla sakun mökki menossa maan tasalle. Voi hitto.
Juteltiin siinä.
Siirrypäs sinne salongin puolelle, sun laho etuterassi lähtee nyt...
"Kukas täällä ekana oli?" tuntuu sanovan. Otus ei loikkaa vaan askeltaa pari lautaa eteenpäin.
Kuule tuossa kivirinteessä parin metrin päässä on hyviä pikku luolia, että jos sinnepäin...
Tietämykseni sammakon elinkaaresta on hämärtynyt, joten kotona tartuin Luonto-oppaaseen joka ilahdutti aloittamalla satusedän sanoin. "Zachris Topelius kuvasi Luonnonkirjassaan tarkoin sammakon ulkonäköä ja nuijapääpoikasen käyttäytymistä."
"Munista tultuaan ovat sikiöt isopäisten ja vikkelähäntäisten kalojen näköisiä. Silloin ne uivat ja hengittävät kalojen lailla ja maalle otettuina kuolevat. Mutta kahdeksan viikon kuluttua kasvaa niiden ruumiiseen jalat. Häntä katoaa. Ne saattavat silloin ilmaa hengittää ja maalla elää. Sammakot syövät itse kasveja ja kalan mätiä. Itse ovat useiden eläinten ruokana. Ja rumin niistä on ruskea konna."(Topelius 1903.)
Kyhmyinen konna antaa kieltämättä aika epämiellyttävän ensivaikutelman, kun muistelen vuodentakaista konnakohtaamista. Tämän päivän pullea tuttavuus oli sievempää osastoa, olisiko ollut naispuolinen, joka on kuulemma koirasta suurempi.
Purkutyö jäi hiukan kesken, enkä ollut siitä niin harmissani. Taisin aiheuttaa pienen paikallisen pakolaisaallon erään uusimaalaisen kylän takapihalla. Sammakko ja muut tänään kohtaamani lierot ja luikerot joutuivat nyt kotikoloistaan pakosalle - ei kuitenkaan taivasalle. Lähistöllä riittää 'mökkitarpeita'.
Kappas, ei ihme, että tyyppi oli vähän närkästynyt, sillä wikipedia tietää: "Rupikonnalle tyypillistä on myös paikkauskollisuus. Päivät rupikonna viettää tietyssä vakiokolossaan, ja öisin se kiertää vakiopolkuaan ruokaa etsimässä." No, eiköhän konna löydä uuden himan. :)
VastaaPoistaJoo toivotaan... luulen tietäväni mihin viikon päästä hiippailen ekana kun tuonne taas suunnistan :).
Poista