torstai 9. kesäkuuta 2016

Handmade puzzle


Kuuntelen saksalaista 'kilkatusta'. Sellaista sekavaa instrumentaalimusiikkia, jossa soitetaan paljon. Yhtyeen Passport vuonna 1973 ilmestyneen levyn kakkospuoli noukkii suupielet ylöspäin. Kappaleet nimetty kuin viimeaikaisten päivieni 'topkolmonen'.




käsintehty  
palapeli 
hiljainen mies

tai 
halutessani
luen listan


aikaansaannokseni joista olen ylpeä, ne 'omin pikku kätösin' -jutut  

asiat jotka olen kokenut säästämisen arvoisiksi, osat joista tänään koostun, mukana turhaa ja tuiki tarpeellista

matkassa ihminen joka ei tarvitse minua ja joka kuitenkin tarvitsee - tärähtäneensä haluaa
 


Kuulin olevani sopivasti tärähtänyt. Mikä viehättävä kohteliaisuus. Tapaan olla hieman nihkeä kuulemaan arvioita itsestäni, tekemisistäni. Tämän kuitenkin iloiten talletan sekavaan arkistooni muutaman muun kaveriksi. Olen vakuuttunut, että päivänä jolloin en muista enää juuri mitään, muistan kuitenkin tämänkaltaiset asiat. Ne tärkeät.

 


Tiedäthän tunteen

kun hulinan keskellä seisot paikallasi

kourassa keräämiäsi, muokkaamiasi

palapelin palasia

mietit mitä kohtaa kuvasta alat koota.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti