Nainen

Nainen.

Olet kaunis, kiehtova ja ihmeellinen.

Juuri nyt.
Kalpeana.
Sunnuntaiaamuna.
Rispaantuneessa kimonossa. "huomasitko et täs on reikä?"  "joo... saa olla"
Tukka nutturalle nostettuna koska oli takussa.

Sisko taannoin minua Eeva Kilven runolla muistutti.

Lämmitän saunan, 

pidän itseäni hyvänä, uitan, pesen,

kutsun itseni iltateelle,

puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun:

"Sinä pieni, urhea nainen,

minä luotan sinuun!"

Muistan. Jos unohdan, peilin alapuolella on vihje.

Olet kaunis, kiehtova ja ihmeellinen.

Olen, olen, olen. Pitkin päivää sitä toitottelen.

Antaa hiusten olla, selvitän takut... ihan kohta. Löydän itsessäni yhä sen tytön, joka avasi äidin tekemät palmikot ja huristeli pikkujopolla tukka hulmuten metsän reunaan neppaamaan. Oli tytöille sopivaa tai ei.

Vapaus olla nainen niin kuin itse haluan. Päivänselvää.

Kun perjantai-iltana istahdin kupposelle ravintolaan yksin. Kirjoittelin taas suklaa suussa kirjeitä. Pöytäseurana tuo kivettynyt kaihokatseinen nainen. Ympärillä viikonlopun alun iloisia ääniä, nauravia kasvoja. En minä eikä uskoakseni kukaan muukaan suonut ajatusta sille, että olin ravintolassa yksin.

Kunnes aloin viime päivien uutisointien siivittämänä ajatella asiaa. Mummoni 40-luvun alussa samoja katuja kävellessään ei olisi voinut eikä varmasti halunnutkaan yksin pujahtaa lasilliselle baariin. Sopimatonta. No, sen vielä jotenkin ymmärtää aikakauteen liittyen. Asiat kehittyvät hitaasti, mutta kehittyvät kuitenkin. Surullista ja sietämätöntä on, että yhä vuonna 2015 voidaan ihmistä kohdella kuin riepua. Naista tai miestä. Tai vain siksi että olet nainen.

Noine ajatuksineni nautin kahvihetkestäni solona vielä enemmän. Nautin kun kävelen kaupungilla iltamyöhään yksin. Ja totta vieköön ärähdän jos joku tunkeutuu haluamattani sosiaaliselle reviirilleni.

Kuljen kaduilla rauhassa, unelmoiden, elämästä iloiten. Ei tarvitse pelätä - ainakaan siksi että olen nainen.

Loma loppui Naistenpäivään, huomenna taas töihin. Juhuu herätyskello, hierarkia ja hitonmoinen hosu, täältä tullaan. Iisisti otan.

"Minulle tasaveroisuus on tärkeintä. En halua etusijoja, en halua että minua suositaan siksi, että olen nainen. Mutta haluan tunnustuksen siitä, että olen ihminen, jolla on kyky tehdä se mitä minun täytyy tehdä, ja on samantekevää, synnyinkö mieheksi vai naiseksi. Sillä tavalla työt tulevat tehdyksi."
(Mary Eugenia Charles, Dominican liittovaltion pääministeri v.1980 - 1995)

Miten asenteiden muutokset on niin hankalia? Mitä puuttuu? Halu muuttua? Miksi se puuttuu? Miksi? Miksi? Miksi?
Paljon kysymyksiä...