lauantai 4. heinäkuuta 2015

Yksinkertaista

vapaapäivän

kiven 
veden
lämmön

en muuta tarvinnutkaan





Kuuma päivä oli tiedossa. Jos mahdollista suunnistan paikkaan, jossa voi olla säällä kuin säällä. Paikkaan missä tuuli pyyhkii paahteen mukaansa. Tyrsky- ja myrskyaikana takki ja tumput niskaan - toimii silloinkin.

Karuissa koloissa kukkii...





... ja kasvaa. Käsittämättömiä sisupusseja.





Puut kuiskii. 

Kaarnamuori.

jos kuuntelet, se kertoo sinulle 





Samat tuoksut kuin papan mökillä sata vuotta sitten - suolaiset aallot, kala ja peruukkilevä.

 




Palava koivuhalko ja makkaranpaistajat.





Kuusi kilometriä hiekkatietä.







Matkalla metsämansikoita...



kukkia...





vanhan kartanon kellari...

mitä jäljelle jää

























Vielä muutama kilometri...





























Iisin päivän päätteeksi iisiä kuunneltavaa, unta ei tarvitse odotella. Simppeliä.

Really.



perusoivallus... ihminen tarvitsee perusoivalluksen aina silloin tällöin,
kosketuksen voimajohtoon,
omaan korkeajännitekenttäänsä
--
miten sanottiinkaan: että valta maailman muuttamiseen on keski-ikäisillä;
hänen täytyi ajatella tätä asiaa perusteellisesti, mitä kaikkea se sisälsi

Eeva Kilpi: Kesä ja keski-ikäinen nainen (1970)


Yksinkertaisia oivalluksia.
 

2 kommenttia:

  1. Meillä on joku sama geenimutaatio, aivan takuulla on <3.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa olla :) Hihitellen, nautiskellen olen lukenut juttujasi. Tuntuvat niin tutuilta. Kietoudun hyvänolon tunteeseen aina kun ajattelen teitä mutaatiolaisia. Vaikka viihtyykin yksin, on kiva tunne kun ei kuitenkaan ole yksin. Ne etäisyydet, toimii. <3

      Poista