Valo

Pimeässä, hämärässä, varjoissa viihtyvä pitää myös valosta. Kun valo tulee oikeaan aikaan sopivalla volyymillä. Kun valo tulee auringosta.

Aamulla. Talvella. Olen niitä ihmisiä, jotka iloitsevat talviaamun auringonpaisteesta ja hymyilevät kesällä leveimmin auringon laskiessa. Kylmä ilma ja kirkas auringonpaiste ovat lyömätön yhdistelmä.


Tänä vapaapäiväni aamuna aurinko paistoi kirkkaasti, lämpömittari vain pysyi harmikseni nollassa. Painelin pikavauhtia lehdenluvun jälkeen ulos. Pellolle, 'hiihtolenkille'.

Jotain puuttuu.

Lumi.

Ja se harmittaa, sillä haluaisin hiihtää. Nyt ladun paikalla kulkee liukas jääpolku.

Unohdan harmituksen kun jatkan kävelyä. Seuranani vain auringonpaiste, peuran papanat pellolla. Joku kutsuu koiriaan sumun seasta pellon toisella puolen, muuten on hiljaista.

Kävelen puron ja pellon reunan välissä tutulle peltojen väliselle sillalle. Vanhan puusillan pinta miellyttää silmää. Olisipa tullut termari mukaan, tuumin. Sillalla olisi ollut hyvä hetki viettää 'after ski' tuokio vaikkakin ilman 'ski' osaa. Tyydyin kääntämään kasvot aurinkoon, lämmitti mukavasti.

 

Silmät kiinni voin kuvitella hiihtäneeni sillalle kuten viime talvena. Kun oikein antaa auringon häikäistä, olen tunnelmissani lumisokea ilman lunta. Kuulen lumen äänen, suksen suihkinan muuten kumeassa hiljaisuudessa.

Pöhkö, kerron itselleni kotimatkalla.

Miksi ihmeessä talvi ei tule vaikka hiihtovarusteeni ovat valmiina? Uudet sukatkin neuloin :).

 Onhan siellä jossain tehtyjä latuja, joilla voisi tätä jaloa liikuntamuotoa harrastaa. Mutta kun en halua kiituriradoille, spandexladuille. Liikaa ihmisiä, sääntöjä ja kohonneita tunteita. Hiihtoharrastukseni perustuu matalaan toteuttamiskynnykseen, nopeisiin päätöksiin - talon nurkalta pellolle, metsään, silloin kun tulee fiilis. Siksi se lieneekin pysynyt harvakseltaan toteutettuna ulkoiluna. Vieläköhän tänä talvena...? 

Lappiin?

Pellolta metsään - jatkan mukavasti kävelystä piristyneenä lukemista. Sysimetsässä loppusuoralla, viihdyttävä satu. Kirja tarttui käteeni kauniin kantensa vuoksi jeesuskirppikseltä, hintaa hurjat kaksi ja puoli euroa. Leena Krohnin Pereat Mundus on jo luettuna. Kirja jätti hieman sätkyn olon, näinkö huonosti jo? fiiliksen. Reilu kolmekymmentä lopulta toisiinsa nivoutuvaa novellia eri Håkaneista ja tohtori Keinolemmestä. Mieletön mielikuvitus, taito kirjoittaa. Terävä, liki pelottava kirja. Leena Krohnia ehdottomasti lisää.