En tiedä upposiko Roger Hodgsonin viesti, itse diggailin joraillen. Nooh, heilui ne junnunkin varpaat ylös alas kun kummallisen näköistä traktorilippista päähänsä asetteli.
Koulun alku muistuttaa päättyvästä kesästä ja saapuvasta syksystä. Vielä muutama päivä lomaa, pyörin ihmeissäni paikassa, jonka myös kodikseni tunnistan. Kuukauden olen ollut muualla. Kesäkodissa, haahuillut metsissä ja reissaillut siellä täällä. Juniori saman ajan kierrellyt kala-apajia akselilla Häme - Pohjois-Norja. Muutama päivä ihmetellen puhalleltu pölyjä, pyykätty.
Olo on kuin talvitontille palanneella muuttolinnulla.
Käyttämättömänä ollut parveke ikkunan takana. Hylätyn näköinen, likainen. Pitäisikö pestä, vielä olisi kesähuoneelle käyttöä...
Kaivoin suurimman teemukini esiin, haudutin siihen mustaa teetä. Ja aloin mopata.
Hyvä tuli. Kuten näistä sytykeruusuista, kynttilöistä.
Mitä seuraavaksi? No mattopesulle.
Entä sitten? Sapuskaakin tarvitaan, keittiöön siis. Spelttipuuro riittänee, nam.
Vilkaisen peiliin. Aika riisuttu kesäversio katselee takaisin. Näyttää tutulta. Levoton tyyppi, joka häärää taukoamatta. Taitaa juosta alkavaa arkea karkuun.
Juu, tunnistan merkit. Lomastressi(kö)? Lomaa jäljellä muutama päivä, joten ei liene suuri pulma.
Illaksi menen metsään. Sieltä saa nyt herkkuja. Niitä hamuaa monenkirjava sakki.
Ja puilla on kasvot. Usein nimetkin. Tässä Tuure Tuimala.
Tiedän, olen hiukan pöpi. Liikaa metsää, yksinoloa, satuja, mielikuvitusvirtaa? No, virallinen työminä saa luvan näyttäytyä vasta maanantaina klo 7. Siihen saakka - kukkuluuruu!
Pöpiys on suhteellinen käsite.. Ja usein myös ominaisuus joka tekee ihmisestä viehättävämmän, ainakin toisten pöpien näkökulmasta (?)... Tuuren kanssa voisi olla hyvät keskustelut - tuimasta ilmeestään huolimatta luulen että se vois tarvittaessa kuiskia muutamankin metsän salaisuuden.. Ainakin jos osaa kuunnella :).
VastaaPoista