Kevät

Puut vielä paljaat. Ei kauaa, pientä vihreää jo paikoin kurkistaa oksistojen silmuissa.

Valo pääsee metsään, ruskean likainen risukkokin on houkutteleva. Ei hehkeä kesäkaunis vaan sellainen viehättävän paljas, natiivi.

On tietenkin puli puli sanova puro.

Jollekin on tullut kiire.

Joku riidellyt.

Joku rakastanut.

                      
                       Maire + Pekka
                                             Manu + Päivi
                                                                  Meeri + Paavo
                                                                                        Mona + Per
                                                                                                          Mikko + Pihla
                                                                                                                                ....
                                                     

 Muutaman päivän olen painellut myös pelloilla, niillä joilla talvella hiihdin. Maisema on sama, mutta kuitenkin kaikki näyttää erilaiselta. Sulaneen lumen alta paljastunut sänkipelto on juuri sopivasti kuivahtanut kävelijää varten. Saa hiippailla rauhassa, kuunnella lintuja, tuulta. Aurinko lämmittää mustan takkini selkää.

missä kävit?
pellolla.
?.... okei. 

Kulmat hiukan kurtussa, unohdin nenäsilmät kotiin. Siis silmälasit, rillit, kakkulat, näkimet. Opin M. Agricolan päivänä uuden (jo käytöstä poistuneen) sanan - nenäsilmät. Hauska.

Nenäsilmien läpi olisi ollut mukavampi katsella lintujen kevättä. Tänään mukanani oli onneksi toinen silmäpari, joka tarkensi sumeaa kaukonäköäni.

taivaanvuohi... 
kurkipari... ne sentään näin itsekin

Olisi tiedossa käynti optikolla.

Kietoudun pellolla kurkeni käsivarteen ja tihrustan taivaalle. Voihan fiilis. Aika simppeliä, eikös?

Täytyy myöntää, niin mukavaa kuin heinähattuna onkin - huomenna hymysuin kaupunkiin.