Liuku talveen

Menneen viikon liki jokaiselle päivälle on riittänyt sovittuja asioita, tapaamisia, tapahtumia. Viihteellisiä (sushia ja elokuvateatteri) ja niitä tavallisia arkisia (hammaslääkäri, opettajan tapaaminen, juniorin harrastuksia, asuntoasioita, työasioita..). On ollut iloa ja naurua, vakavuutta ja huoliakin. Nämä täyden lukujärjestyksen viikot kulkee säästöliekillä, hieman konemaisesti vain toimittaa asioita.

Ja sitten viikko onkin jo mennyt. Alkaa uusi viikko.

Vauhtirallia pyrkii säätämään hitaammaksi hiihtelyksi vähentämällä kalenteritapahtumia. Mutta houkutuksia on nyt paljon. Tarjolla olevaa muutaman euron kulttuuria silmille ja korville on vaikea vastustaa. Lattialla neuloen viihtyvä rutiseva ja pullistuva ruoto yrittää komentaa liikkeelle.

Talvilaiskuus?

Vähäisen vapaan valveillaoloajan on mielellään kuvan kaltaisessa tilassa.Yrittää tyhjentää arkistoa, olla yläkerta autiona. Kuunnella musiikkia.

Olen nauttinut sataneesta lumesta, tuulesta ja tuiskusta joka sen toi. Toivon lunta lisää,  paljon. Niin että pellot peittyy ja näen eläkeläisten suihkivan ladut aluilleen.

Mutta vielä vapaan hetken uppoan myös kirjoihin. Viime aikoina olen pyörinyt eri aikakausilla 1500-luvun hoveista parinsadan vuoden takaiseen Kööpenhaminaan, mielen maailmoista moderniin Englantiin, nykyaikaan. Nautittavia opuksia näistä kaikki. Osaa olen lukenut vuorotellen, lähinnä Oliveria, Kierkegaardia ja Walseria.

Moyesin poppiskirja tuli luettavaksi  kirpputorireissulta kahden euron hintaan, Anna eurolla. 'Kerro minulle jotain hyvää' jäi mietityttämään kun serkkuni kertoi miten tarina vaikutti hänen 12-vuotiaaseen tyttäreeseen jonka isä menehtyi äkillisesti kaksi vuotta sitten. Tyttö, joka ei ole halunnut tapahtuneesta puhua, oli nyt sanonut: "Äiti, haluaisin lukea ne isän kirjeet." Kuvailisin kirjaa disneymäisen liikuttavaksi. Hauska hahmo kylläkin tuo ampiaissukkahousuissaan viihtyvä nuori nainen.

Hereillä hajamielisesti. Hymyilyttää lukemani.

Eikö ole järjetöntä olla tuolla tavoin aina valpas, aina tietoinen, ei koskaan mieleltään hämärä ja unelmoiva!    
('Toisto' - Kierkegaard 1843)

Miten olisi viikon talvilukuloma, sellainen virallinen... 

 

Kenties Pyhäinpäivä, lumi ja pakkanen, ihana saapunut talvi saa taas kerran laittamaan levylautaselle Joni Mitchellin Hejiran. Lämmin ajatus ja tervehdys kaikille menneille - äidille, taitoluistelun vannoutuneelle ihailijalle. Kauniisiin kaariin, pitkiin liukuihin, jään ja terän kohtaamisen ääneen sai minutkin ihastumaan.

Tervetuloa talvi!