keskiviikko 4. helmikuuta 2015

´Kevätkuiskaus´ - kirjoja, kapinaa ja karvahattu



Viikko sitten kävin kaupungissa. Oli jotenkin erilaista. Meni tovi kunnes tajusin - kadut olivat aivan kuivat, loskattomat, jäättömät. Noin vain. Aurinko paistoi, ihmiset kulkivat hymyssä suin, käänsivät kasvonsa kohti valoa. 

Muutokseen tarvitaan niin vähän.



Liityin iloisiin kaupunkilaisiin, kurvailin tutut puodit. Kotimatkalla käsilaukussa oli sekalaista kampetta - kirjoja, korvakorut, punk-levy (27 vuotta kasassa ollut pumppu oli julkaissut ensilevyn - ei voi olla ostamatta!) ja karvahattu. Takapenkillä jalkalamppu.



Eli mitä tein sinä iltana - kuuntelin punkkia karvahattu päässä. Luin runoja lintulampun alla.








Punkissa sanoma on sekavuudessaan selkeä - enkä voi olla pitämättä tuosta levyn sisältä löytyvästä paperista. A4 täynnä jyrkkää tekstiä, bändin historiaa ja maanpäällistä manifestia 2014.  



Tuli mieleeni kuvasarja, joka meni suunnilleen näin:

´Kuka haluaa muutosta?´ - kaikki huutaa jeeeee! 
´Kuka haluaa muuttua?´- harveneva jengi tuijottelee varpaitaan.

Virkistävää tutustua nykymusiikkiin.


Vanhoillisuutta ´kevät´päivässä edusti toimintani juniorin kanssa. Ruokakauppaa, suutaria, kirjastoa, apteekkia. Niitä tavallisia arkijuttuja, mutta viihdytään niissä yhdessä. Välillä ollaan kuin vanha pariskunta:
"Haen vielä kaupasta inkivääriä".
"Etkö juuri toissapäivänä sitä ostanut...".
"Söin ne jo".
"Hmmmph".


Kevätkuiskaus katosi vuorokaudessa. Loskan seassa olen jo kohta viikon aamuisin junalle loikkinut.
Joten taas sisätiloissa hiukan sisäänpäin kääntyneenä (hiukan?). Talven turvakaukalossa on omat ihanuutensa. Ajatuksissa kun hiukan kaivelee.


Avattuja vanhoja lukkoja. Oi rohkeus!




Verigreippiä, aurinko lautasella. Juuri nyt niin hyvää.




Palasin musiikissa tuttuun aikakauteen. Pitkästä aikaa kuuntelin Pink Floydin ´The Wall´-levyä. Ja jäin siihen jumiin. Size 3 pyörii ympäri uudestaan ja uudestaan, kauneutta tulvii kaiuttimista. 

"Hey you! Out there in the cold
Getting lonely, getting old, can you feel me"




"Hey you! Don´t tell me there´s no hope at all
Together we stand, divided we fall."




Huoleton huolettomuus. Kun nuttu saa roikkua rauhassa ovennaulassa. Kunnes joku tarvitsee sitä - joskus. Kun kirja saa olla hyllyssä ylösalaisin. Siinä kohtaa mihin joku sen jätti. Nurinpäin. (Tai mikä on oikein ja mikä nurin?)





 Niin viehättävä kuin kevätkuiskaus olikin, talvi saa puolestani jatkua. Koska vielä on luistelematta. Ja haa, tämä karvahattu on mahtava. Sweet 70´s.




Karvahattu Frida marinasta, lamppu Moonkista, kirjat ja cd Vihreältä Planeetalta.




2 kommenttia:

  1. Karvahattu! 70-luku! Rakkautta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ... on ilmassa - tuossa hatussa, musiikissa, sinne tänne pirskottelen kun meinaa tulvia yli :) ´Moving´ ia hyräillen, soi päässä pitkin päivää.

      "Moving stranger, does it really matter,
      as long as you´re not afraid to feel?"

      Sopii varmasti muillekin <3

      Poista