lauantai 28. helmikuuta 2015

Lapsi

Se ensimmäinen. Kaksikymmentä vuotta sitten istui vielä tiukasti kainalossa. 
Minä 23-vuotias, lapsi kolmen.


Nykyään kun tavataan kaappaa lapsi minut kainaloonsa. 


23 - 43.


Me muuttajat. Varsinaiset pönöttäjät. Pat ja Mat. Muuttoruljanssin viimeistä säläkuormaa kuskattiin kaksin. Lapsi muutti tunnin ajomatkan päähän - tuntui, että kovin kauas, vaikka onkin asunut jo usean vuoden omillaan. Mutta tuossa lähellä. Perillä morsio vastassa hymyillen. Mukava katsella miten kauniisti poika kohtelee nuorikkoaan. Vaikka näyttääkin tänäpäivänä aika partapummilta. Mutta sisällä sama hellä ja herkkä hertta.



Rakkautta on.... (muistattehan sen 70-luvun Kim Casalin ´Love is...´ sarjan)
... viettää päivä esikoisen kanssa, viihtyä yhä yhdessä 23 vuoden jälkeen.
...nauraa hänen näsäsoundilla heitettyjä juttuja täyteen ahdetussa autossa... "Ajattele miltä näytettäis jos roudattais nää intialaisittain - sellasella yhen hengen lavakotterolla, kamat jesarilla katolle teipattuna..."
... huomata pojan kykenevän käsittämättömään tyyneyteen kun minua alkoi jo muuttoroudailu irvistyttää. "Stuffii riittää, stuffii riittää..." viheltelit rauhassa. 


"Huh, nyt alkaa olla tarve tankata", sanoin. "Haen sulle ruokaa", ilmoittaa lapsi. Pysähdytään kaupalle, poika käy ostoksilla. Jatketaan matkaa ja kuskille syötetään lohileipää ja salaattia, kivennäisvettä päälle. Nyt tajuan, että todellakin - äidin ja lapsen suhde on muuttunut. Huolehtiminen on vastavuoroista, nyt lapsen saa antaa huolehtia minustakin. Vau. Aika mahtavaa. 
Tunnen itseni kuitenkin myös aika vanhaksi. Paitsi mieleltäni. Mitä, enää vain noin puolet jäljellä? Hups, aika rientää.


"Sinä nukuit. Oli talo hiljainen. Löi kolmisin sydämemme.
"Tästä tulee kai hyvä ihminen", me puhuttiin toisillemme." 
(K. Helakisa)

Tuli.

Esikoinen yökylässä monen vuoden jälkeen. Oli pakko tallentaa.



1 kommentti:

  1. Nyt tuli liikutus...ihana liikutus. Tiedän miltä susta tuntuu, ne kaikki fiilikset siellä Sen ihmetyksen (että missä vaiheessa tää kaikki on tapahtunut? kuinka nopeasti), rakkauden (kun pakahduttaa edelleen samoin kun silloin kun se oli avuton syliolento), hämmennys ja onni (mitä hyvää mä oon tehnyt kun olen tuollaisen saanut?), ja käsitys ajan rajallisuudesta, omasta vanhenemisesta... Huh. Isoja juttuja. (Ihana poika; samat tutut hymyilevät silmät, samat kaarelle taipuvat puolikuut).

    VastaaPoista