tiistai 25. elokuuta 2015

Kesän purkua (todennäköisesti vol1.)

Olen kierrellyt tätä. Kesän purkua. Kamerasta, käsilaukusta, muistivihkosta, kalenterista. Kuin kesä olisi ohitse jos kansioin kuvat, katselen niitä, muistelen. Hymyilyttää säästämäni liput ja laput.

Aloitan varovasti, pieni pala kerrallaan. Kaunis on jotenkin haurasta. Jos sitä villinä myllään ja pinnalle paljastan - hajoaako, häviääköhän se... (no ei tietenkään, mutta mieli on ihmeellinen, vastakohtainen, varma ja arka samanaikaisesti...)

Kesä oli kaunis.

 
Kaunista lähellä, kaunista kaukana.   
olet jossain
ja silti olet siinä 




Isot jalkani viihtyivät kesässä.


Varpaat vilkuttivat auringolle...


... halailivat vilun pois.




Eräänä iltana unohduin. Keskellä siltaa olevalle puupenkille. Istuin ja katselin. Kuuntelin, haistelin.



Sään sävyttämä puu on kaunis...



.. ja kaislikossa suhisee.


Joo-o, pitää hurjaa suhinaa kevyessäkin tuulessa.


Hihittelin merkittäviä luontohavaintojani.






























Ja leikin.

Aamu Apila, Panu Puolukka ja Mauri Mänty rakensivat veneen. Maailmalle mielivät, uusia tuulia, kokemuksia.


Vene vesille, sillan ali lipui... missä on, joko upposi?



Jeeeee, siellä mennään!
(onko vain Aamu enää veneessä... taisi jättää pojat rannalle.. )
 



Yksin, kaksin tai kolmin, ajatuksissani Aamu Apilan lailla kelluin peilityynellä,
eteenpäin
uuteen
tuntemattomaan 
missä kippo voi keikata
kastun
kylmetyn

kahlaan
otan askeleen käsivartta kohti, se siellä etäisyydessä
kietoudun siihen 
ja kas, yhä pinnalla.

Joskus tuntuu, ettei tiedä mistään mitään. Vaikka on olevinaan varsin järkevä otus. (Ja miettii samalla: 'Mainio Mielipuoli' - mikä nimi hahmolle!)


"Mutta tämän verran tiedän: olen tavannut sinut
enkä koskaan enää voi olla sama kuin ennen."
                                               (Hannu Mäkelä)

Niin, tämän verran tiedän.

 

3 kommenttia:

  1. Huomenta. Joskus on niin samat radat ja rataa kiertävät mielen muruset meillä; ne jotka tuolla jossain otsaluun alla kiertää.. Ei kovin säännönmukaisesti, ei kovin johdonmukaisesti...tosin tarpeen vaatiessa niinkin..

    Ja sitten se sielu. Tänään mä oon jotenkin ihan varma että se on olemassa, sielu. Tuli hyvään saumaan toi Van. Tähän kun aamuteetä höppäilen, ja ulkona pilvet - tulivat kertomaan siitä syksystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomenta. Syksyn tulo on ihanaa. Van on ihana. Kohta taas kietoudutaan päästä varpaisiin villaan... kuoret käärästään lämpimään, sielut virtaa, viheltää vapaina noista muutoksista.

      On totisesti sielu olemassa, on. Luulen että meidän sielut tunsi toisensa ennen kuin käsi ymmärsi nousta tervehdykseen :). Ja se on sweet thing.

      Poista
    2. Joo, on sielu... Vaikka välillä murusina maailmalla, niin on kuitenkin..

      Poista