Pidän vanhempieni minulle valitsemasta nimestä ja sitä saa kalenterin mukaan tänään juhlia. Joten toivotin itselleni hyvää nimipäivää, join juniorin keittämät kahvit ja kurvasin kierrätykseen juhlimaan. Pari hiljaista tuntia kirjahyllyjen välissä luuhaten. Hameita, hattuja, levyjäkin hipelöin. Nyt kotona, juhlat jatkuvat: käden ulottuvilla pino uutta luettavaa, omenajuttu uunissa, naputtelen lahjataulut seinälle, hihittelen niitä. Aika pirskeet, eikös?
Nina (yks ii)
Voiskos talviajassa olla tunti enemmän vapaa-aikaa?
Taulut tuntuivat heti omilta, tutuilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti