Huolettomia kesäpäiviä

Täydellinen ajankäytön suunnittelemattomuus on vienyt lomalaisen mukanaan. Päivät ovat rakentuneet miten milloinkin. Aamulla herään kun ruotoni ja pääkoppani tuntuvat riittävästi levänneeltä. Aamutakissa hiippaan pihan poikki postilaatikolle, napsin kirsikan suuhuni, muutaman karviaisen kaveriksi. Luen päivän lehteä aamiaispöydässä, toinen vieressä kääntelee sivuja.

Tai noustuani otan pöydältä omenan, hyppään polkupyörän selkään ja polkaisen metsään. Kori kädessä haahuilen tunteja metsässä, palattuani valmistamme päivän aterian. Keltavahveromuhennosta ja mustikka-vadelmarahkaa jälkiruoaksi.

Joskus mietin mahdollisuutta elää kesästä syksyyn mahdollisimman omavaraisesti. Viljellä, kalastaa, marjastaa ja sienestää.

 


















Kyläilimme Inkoon saaristossa.

Vanhan laiturin nokassa ongella istuessa tulee tuumailtua monenmoista. Taivas on tuona päivänä sopivasti pilviharson verhoama, tuulee kevyesti. On aamu, jolloin villasukat voivat olla shortsien kaverina.

"Harmi nyt ettei aurinko paista kun tulitte."
"Näin on hyvä." 



Jos ennusteen mukaan päivästä on tulossa kuuma, lähden retkilleni jo varhain. Palatessani mustikkametsästä kello on puoli kymmenen aamulla ja aamukastetta helmeilee yhä niityn korsilla. Aurinko kuitenkin alkaa jo tuntua liian kuumalta olkapäilläni. Edelläni polkua pitkin lentelee perhonen, toinenkin. Keisarinviitta Argynnis paphia ja neitoperhonen Nymphalis io. Perhosten hauras hento olemus, levoton poukkoileva lentotyyli on lumoavaa katseltavaa. 

 Neitoperhonen ja kaveri. Kaunotar ja kiiltävähaarniskainen, lienee turilas. Kultakuorianen Cetonia aurata ?

Päiväkuumuuden vietän varjossa tai sisätiloissa, kirppareilla, kierrätyskeskuksissa. Hallimaisissa tiloissa, joissa huonekorkeutta riittää eikä paahde pääse iholle. Iloitsen lapsenomaisesti pienistä tarpeellisista löydöistäni.

Toven Nukkekaappi 1e? Olihan se jo hyllyssä mutta ei kansipaperillisena ensipainoksena, joten... Kehyslaukku ei ehkä ole juttuni mutta eihän sitä kokeilematta tiedä. Olen viime aikoina yllättänyt itseni käyttämällä myös pikkulaukkuja vaikka aika usein sujahtavatkin loppujen lopuksi mukana kulkevaan kangaskassiin. Postikortti Henri Matissen maalauksesta The Italian Woman (1916) oli selvä tapaus, ei pohdintaa tarvitsenko vai en. Nyt kortti kehyksissä ja tämän tekstin päästyä bittiavaruuteen on taulu jo seinällä.

 







Auringon laskiessa lähelle puidenlatvoja otan taas korin ja poljen marjaan. Ilta vadelmarinteessä kumisaappaissa ja puuvillamekossa. Saunalöylyt. Hämärtyneessä myöhäisillassa pihakeinussa popsin hiilloksella paahdettuja kasviksia. Nukkumaan kun huvittaa.

Vielä on lomaa jäljellä, säätelen rytmiä arkisemmaksi tuonnempana.


Vastapainoksi maaseutupäiville huristimme eilen kaupunkiin. Espalla kuuntelimme jazzia, ravintolassa söimme röyhkeästi säästäväisten lähiruokapäivien jälkeen neljan ruokalajin päivällisen, jota sulattelimme kuumilla kaduilla kävellen.

Piston

Liki viikon aion vuoropäivin suhailla lande-kaupunki akselilla. Sopii. Vaihtelu virkistää, tuo kulunut sanonta. Niin totta.

Hei, nyt sataa. Hyvä. Sienet näytti jo hiukan janoisilta.