Keräilijöitä, kuppeja ja kannuja

Joskus hämmästelen kirpputoreilla ja netissä myytävää tavaraa. Mitä hassuimpia esineitä ihmiset keräilevätkään. Pullonkorkkeja, tulitikkurasian etikettejä, puhelinkortteja... tavaraa on tarjolla niin pirusti.

"Oli se mitä tahansa, joku jossain keräilee niitä."

Kohtaamiset keräilijöiden kanssa on usein mieleenpainuvia. Tässä yksi:

Netistä ostamaani levyä noutaessa oli etukäteen sovittu, että voin katsastaa vielä paikan päällä ´poistolevylaatikon´. Oven avasi viisikymppinen hauskan näköinen mies. Silmäsi minua hetken, hymyili.
"Levyt on tuolla makkarissa." Okei. Upeita viininpunaisia itämaisia mattoja pitkin sinne siis.
Samalla kun plarailin levyjä, jutelteltiin vinyyleistä, sinkuista. Sanoi ostaneensa juuri muutaman mieleisen.
"Kuuntelin just toista, ´Fiilaten ja höyläten´, mut sammutin ku ovikello soi. Ettet ihan pervoks luule."
Nauroin, etten pienestä pelästy.

Kun kysyin miten hän raaskii luopua Pastoriuksesta, heppu vastasi milteipä nolon oloisena "no, toi on mun toinen kappale". Haa, viimeistään tuolloin rentoidun ja keskityin rauhassa levylaatikkoon. Mies oli selkeästi hc-levykeräilijä, joka oli asettanut myytävät levyt makuuhuoneeseen koska ei keräilijöille tyypilliseen tapaan halunnut esitellä olohuoneessa olevaa kokoelmaansa tuntemattomalle.

Pidän tuosta hiukan piilottelevasta ja torjuvastakin piirteestä keräilijöissä. Keräilijä harvoin kerskuu. Jos yhteinen sävel ja mielenkiinto löytyy, keskustelu on usein innostunutta, inspiroivaa, iloista. Puhutaan asioista, jotka ovat mielestämme mahtavia, kauniita, tunteikkaita. Kaipaan välillä noita keräilijäihmisiä. Ei tarvitse kuunnella sitä yleistä listaa päin ahteria olevista asioista, politiikan päivittelyä jne. Voi vaan itsekkäästi fiilistellä, olla sametissa ja pumpulissa vaikka maailmalla kuohuu ja pörssikurssit romahtelevat. Täytyy käydä lähiaikoina divarissa...

Hyviä viboja siis tuosta ´makkarimyyjästä´. Yhden levyn sijaan ostin yhdeksän. Osan itselleni ja osan muille lahjoiksi.

Kun on suhde alkanut sanoin: "Tuntuu jotenkin tutulta...", on luontevaa suhteen jo päätyttyä antaa syntymäpäivälahjaksi levy nimeltään Naturally. Kuunneltiin, nyyhkittiin. Luonnollisesti. Ja kuten Calea yleensä kuunnellessa, yksi levy ei riitä. ´Shades´, ´8 ´...  

"It dont matter what you say or do

It just seems to work out if you want it to

Let out all the slack, take it off your back

Carry on, carry on

Let me bend your ear, never shed a tear

Carry on, carry on.. "

Toinen hauska kohtaaminen keräilijän kanssa oli kun ostin tämän patsaan. Miehellä oli myytävänä paljon kauniita vanhoja esineitä, oli selkeästi antiikkisemman kaman keräilijä. "Täytyy yrittää luopua osasta kun uusi naisystävä sanoi, että hänkin tarvitsisi täällä hiukan tilaa...". :)

 Pullukka patsas meni lahjaksi samaan osoitteeseen Naturallyn kanssa. Muistoksi ja muistutukseksi hymystä.

Keräilijät voivat olla myös kohtuullisen karuja, ajattelemattomia. Samassa synttärisessiossa ilmeni High Fidelity- osastoa: levykeräilijä antaa syntymäpäivälahjaksi ystävälleen levyn. No sehän on mahtavaa... paitsi levy on juuri eronneen juhlijan ex-vaimon lempimusiikkia.

En ole keräilijä, tavoitteena täydellinen kokoelma ei ole mun juttu. Tulee vain tehtyä joskus hankintoja, pyrkimyksenä tavaran tarpeellisuus (niin uskottelen :) ). Tosin ostopäätöksen tekee melkein aina se fiilis. Särjin mummuni vanhan teekannun, joka oli ollut meillä... no, aina. Uutta kannua siis etsimään kirpputoreilta, kierrätyksestä, netistä. Tuli valinnan vaikeus. Tähän asti olen pärjännyt yhdellä kannulla, nyt niitä on kaksi...

... koska kannen sydännuppiin tuntui hyvältä tarttua.

Jos romanttisuus ei jonain päivänä viehätä, täytyy olla vaihtoehto. 

Punamusta toimii aina.

Molemmat kannut ovat löytäneet paikkansa arjessani. Kukko (vaikka kanalta näyttääkin) kiekaisee aamun käyntiin, sydäntä ja syliä-kannu lämmittää pitkin päivää.

Tämä iloinen puolalaissetti muutti luokseni edellisten kylkiäisenä. Saduissa seikkailija ei vain voinut vastustaa. Näillä kun aloittaa pikkujoulun glögitarjoilun, ei ilta voi olla muuta kuin hauska.

Tavarasta tunnelmiin, tärkeimpiin.

Eilen kaivoin pakkastakin esiin, seisoin juuri sataneessa lumessa ihmetellen, ihastellen. 

Keräilin lumihiutaleita hiuksiini. 

Karu lähiökin kaunistui. 

Yöllä oli niin hiljaista.