Ja ottaa kuva kun ruokalautaselta on puolet jo kaavittu, asetelma on raikkaan suttuinen. Hihittelen tyytyväisenä kun ajattelen yleensä näkemiäni ruokapostauskuvia. Tämä otos on mielestäni onnistunut. Näköiseni ja huomaatkos kun se tulvii festarikesäillan fiilistä...
Ravita täytyy myös kuulokeskusta, mielihyväosastoa, sitä pääluun alaosaa joka nyt sinnikkäästi pyrkii pitäytymään rauhallisessa lomamoodissa. Viime viikolla ravitsin yläkertaani Porissa musiikilla. Hiippailin lavojen väliä kuunnellen non-stoppina suomalaista, afrikkalaista, amerikkalaista soitantaa. Hyvää ja huippuhyvää soitantaa. Istuin, jorailin, lauloin, liikutuin. Viiden tunnin ajan omassa kuplassani tuhansien ihmisten seassa. Voi mitä nautiskelua olikaan! Olen siitä ehkä kummallinen, että haluan nuo hetket kokea yleensä yksin. Vaikka viinistä pidänkin välttelen festareiden anniskelualueita sillä siellä ovat yleensä ne tapahtumaan tapahtuman takia tulleet jotka nautiskelevat hiukan eri tavoin. Seurustelevat seurakunnissa hilpeästi, pitävät hauskaa kohtuullisella volyymillä - mutta että kesken soolonkin on tarve kertoa pikkupetterin parhaat ja päivitellä sen ja sen eroa jne... Hivuttaudun sivummalle ja yritän olla vähemmän nirppanokan näköinen mitä siinä hetkessä olen. Mutta tämäkin on usein korjattu etukäteen asettautumalla tilaan oikein, säätämällä selittäjäsuodattimet täysille ja nautintoanturit pystyyn. Vanhetessa viisastuu.
Ja kun omat suosikit ovat soittaneet ja ne 'ei niin mut ihan ok'-orkesterit aloittavat, on hyvä hetki ravita ruumistaan muutenkin. kts.edellä :).
Lämpimän kesäpäivän ja kauniin yökajon väliin mahtui hieno päivä. Kävelin yöbussille hiukan kaupungin kuumaa aluetta kiertäen. Valtavirtaa juhli marginaalimman ohessa, jumps jamps jumps jamps kuului jokilaivasta, "oi se on Tuiskua - sinne!" pilpattivat edessäni kävelevät tyttöset.
Yö oli silti kaunis.
Sillalla ajattelen toisella puolella Suomea olevaa yötyöläistä.
Tulee lämmin.
Kaivan matkatyynyn repustani ja asettaudun bussin penkille istumanukkuma-asentoon. Edessäni istuu harmaahapsiherra, joka lienee ikänsä puolesta jo oikeutettu tapahtumien alennettuun hintaan. Hänkin etsii mukavan matkustusasennon. Kaivaa laukustaan kirjan ja alkaa lukea.
Linja-auto hyrisee, laitan silmät kiinni. Neljä tuntia myöhemmin aamuvarhaisella Helsinkiä lähestyessämme, harmaahapsilukija nostaa katseensa kirjasta ja pakkaa sen takaisin laukkuun.
Puutuneita jäseniäni oikoen ajattelen noita maailman ihania rakastettavia ventovieraita.
Ihania nuo iltakuvat, kauniit tunnelmoinnit. Hymähdin hyväksyvästi ruokakuvalle. Itse olen joskus suunnitellut ottavani nätistä ateriasta kuvan, ja joka ainoa kerta havahdun lautasen tyhjennyttyä, että ai niin... ;)
VastaaPoista