maanantai 7. syyskuuta 2015

Kesäkoti


Syksy toi tullessaan yhden muutoksen josta en ole ollut niin innoissani.

Kesäkoti on taas satunnainen viikonloppukoti.

Olisin halunnut jatkaa aamuja kesäkeittiössä, kokkailla puuhellalla, syödä karviaisia, herukoita suoraan puskasta...






... touhuta takapihalla. 

Raapustella vielä jonkin hyllyn pintaa puhtaaksi...


...maalata.


 Juoda välissä päiväkahvi viltillä istuen.


Kellahtaa selälleen, katsella puiden oksia, niillä vipeltäviä oravia.




Juoda iltateetä yhdessä kukkapedillä.



Vielä viimeiset kesästä - jos olisi kesäkuvakisa, ehdokkaani olisi tässä.

Kesän purkua vol 2.

Kamera on nyt tyhjä, kuvat koneella. Kävin läpi kesän vielä kerran. On ollut hauskaa, hymähtelin. Niin erilaista moniin vuosiin verrattuna. Liekö koskaan ollut kaltaista kesää. Paljon siskoa, paljon kesäkotia. Ja paljon itsekseen oleilua.

Syys on tullut. Ensimmäiset aamut saapikkaissa, sukkahousuissa, jopa kaulahuivissa hiippaillut aamulla töihin. Tuuli heiluttaa hiuksia ja helmoja, pyyhkii kesän pölyt. Vaikka aurinko paistaa päivällä, sandaalien sisällä on villasukat. Villasukat sandaaleissa - viileän alkukesän muokkaama, minulle uusi kesäkenkätyyli. Hauska, käytännöllinen. Paljasvarvaspäivät on auttamatta ohitse.

Ja niinkuin joka vuosi, muutosvaihe on tervetullut. Olen kärsimätön tyyppi, kaipasin jo vaihtelua.



Ja joitain kesän juttuja voi tehdä syksylläkin. Esimerkiksi tämän...



Nostin fillarin junan kyytiin, matkasin noin 15 kilometriä.
































Poljin halki peltojen...




 ... maatilojen.


Kävelin lehmälaitumen (taisivat sittenkin olla tulevia pihvejä, höh) reunalle, juttelin niille. Katselivat kummissaan, huutelivat perään "möööö". Olen ollut nuorena hevostyttö, polkenut vastaavia peltoteitä talleille monet vuodet. Haistellut puitua viljaa, heinää, hiekkateitä. Siitä tuntui olevan ikuisuus.





Poljettuani 23 kilometriä olin perillä. Kesäkodissa.
"Olet jo täällä, kiva. Millä tulit?"
"Fillarilla." Hymy ylsi korvasta toiseen.


Olen niin innoissani löydettyäni pyöräilyn uudestaan. Kävely ollut juttuni, mutta tämä on loistava lisävaihde liikkumiseeni. Samassa ajassa pääsee kauemmas, näkee enemmän. Ilman autoa. Kesän reissut tapahtumiin, tapaamisiin tein pääsääntöisesti junalla. Ehkä ensi kesänä myös fillarilla... täytyy hankkia oma matkapyörä. Tämän reissun tein juniorin fillarilla, itseni ikäinen joponi on päässyt vain alle kymmenen kilometrin reissuille.

Perheeseen tuli kyllä jo yksi uusi fillari. Tarvitsen kuitenkin ehkä yhden modernin pitkien matkojen version.






tiistai 25. elokuuta 2015

Kesän purkua (todennäköisesti vol1.)

Olen kierrellyt tätä. Kesän purkua. Kamerasta, käsilaukusta, muistivihkosta, kalenterista. Kuin kesä olisi ohitse jos kansioin kuvat, katselen niitä, muistelen. Hymyilyttää säästämäni liput ja laput.

Aloitan varovasti, pieni pala kerrallaan. Kaunis on jotenkin haurasta. Jos sitä villinä myllään ja pinnalle paljastan - hajoaako, häviääköhän se... (no ei tietenkään, mutta mieli on ihmeellinen, vastakohtainen, varma ja arka samanaikaisesti...)

Kesä oli kaunis.

 
Kaunista lähellä, kaunista kaukana.   
olet jossain
ja silti olet siinä 




Isot jalkani viihtyivät kesässä.


Varpaat vilkuttivat auringolle...


... halailivat vilun pois.




Eräänä iltana unohduin. Keskellä siltaa olevalle puupenkille. Istuin ja katselin. Kuuntelin, haistelin.



Sään sävyttämä puu on kaunis...



.. ja kaislikossa suhisee.


Joo-o, pitää hurjaa suhinaa kevyessäkin tuulessa.


Hihittelin merkittäviä luontohavaintojani.






























Ja leikin.

Aamu Apila, Panu Puolukka ja Mauri Mänty rakensivat veneen. Maailmalle mielivät, uusia tuulia, kokemuksia.


Vene vesille, sillan ali lipui... missä on, joko upposi?



Jeeeee, siellä mennään!
(onko vain Aamu enää veneessä... taisi jättää pojat rannalle.. )
 



Yksin, kaksin tai kolmin, ajatuksissani Aamu Apilan lailla kelluin peilityynellä,
eteenpäin
uuteen
tuntemattomaan 
missä kippo voi keikata
kastun
kylmetyn

kahlaan
otan askeleen käsivartta kohti, se siellä etäisyydessä
kietoudun siihen 
ja kas, yhä pinnalla.

Joskus tuntuu, ettei tiedä mistään mitään. Vaikka on olevinaan varsin järkevä otus. (Ja miettii samalla: 'Mainio Mielipuoli' - mikä nimi hahmolle!)


"Mutta tämän verran tiedän: olen tavannut sinut
enkä koskaan enää voi olla sama kuin ennen."
                                               (Hannu Mäkelä)

Niin, tämän verran tiedän.

 

perjantai 21. elokuuta 2015

'Day of Art'


Viiden viikon lomailun jälkeen tehdyt neljä työpäivää takana. Ja haa hahahah, tänään on jo vapaapäivä. Työn yksi merkityksistä on saada vapaa tuntumaan hykerryttävän, hymyilyttävän - jopa naurettavan ihanalta.

Aloitin aamun mukavasti. Voi hyrinää.




"Kirjamyynti liukuu marketteihin."  (HS eilen. Vapaa-aamuna luetaan osa edellispäivänkin lehteä.)

Ai. Minä taidan sitten kiivetä ylämäkeen. Taiteiden yön kunniaksi kannoin kotiin kasan kirjoja. Divareista ja kirpputorilta. Hinnat huokeat ja oi oi Oi OI-löydöille sopivat. Marketista ostin ruokaa.

(Muutama kirja nurinniskoin, ei lahjakirjaa sovi paljastaa.)



Taiteiden Yö meni nukkuessa. Taiteellisia unia ehkä näin, sillä heti herättyäni kaivelin lyijykynät ja puuvärit esiin. Vietänkin taidepäivän.

Ajattelin piirrellä.






Kuunnella lisää levyjä.

Tämä sopii taidepäivään. Ja tämä ja.... voi niitä on sopivia niin monta...
 






Olla tuuliajolla.

Ehkäpä lasi viiniä? Eikös ne taiteilijat ainakin ennen...

(Risteilyväkikin otti muutaman.)











Tänään lähiökaksiossa siis 'Day of Art'. Ohjelma-aikatulu on varsin vapaa. Vessajono lyhyt. Tarjoilu omavaraista. Kivat festarit tulossa.





torstai 13. elokuuta 2015

"I can see you in the morning when you go to school.."

".. don't forget your books, you know you've got to learn the golden rule."

 Tästä pyöräytettiin aamulla avausraita 'School' lähtöbiisiksi juniorille. Jo yläkouluun, huoh, talossa on taas teini.

En tiedä upposiko Roger Hodgsonin viesti, itse diggailin joraillen. Nooh, heilui ne junnunkin varpaat ylös alas kun kummallisen näköistä traktorilippista päähänsä asetteli.

Koulun alku muistuttaa päättyvästä kesästä ja saapuvasta syksystä. Vielä muutama päivä lomaa, pyörin ihmeissäni paikassa, jonka myös kodikseni tunnistan. Kuukauden olen ollut muualla. Kesäkodissa, haahuillut metsissä ja reissaillut siellä täällä. Juniori saman ajan kierrellyt kala-apajia akselilla Häme - Pohjois-Norja. Muutama päivä ihmetellen puhalleltu pölyjä, pyykätty.


Olo on kuin talvitontille palanneella muuttolinnulla.



Käyttämättömänä ollut parveke ikkunan takana. Hylätyn näköinen, likainen. Pitäisikö pestä, vielä olisi kesähuoneelle käyttöä...

Kaivoin suurimman teemukini esiin, haudutin siihen mustaa teetä. Ja aloin mopata.


Hyvä tuli. Kuten näistä sytykeruusuista, kynttilöistä.


 Mitä seuraavaksi? No mattopesulle.


Entä sitten? Sapuskaakin tarvitaan, keittiöön siis. Spelttipuuro riittänee, nam.

Vilkaisen peiliin. Aika riisuttu kesäversio katselee takaisin. Näyttää tutulta. Levoton tyyppi, joka häärää taukoamatta. Taitaa juosta alkavaa arkea karkuun.


Juu, tunnistan merkit. Lomastressi(kö)? Lomaa jäljellä muutama päivä, joten ei liene suuri pulma.

Illaksi menen metsään. Sieltä saa nyt herkkuja. Niitä hamuaa monenkirjava sakki.



Ja puilla on kasvot. Usein nimetkin. Tässä Tuure Tuimala.


Tiedän, olen hiukan pöpi. Liikaa metsää, yksinoloa, satuja, mielikuvitusvirtaa? No, virallinen työminä saa luvan näyttäytyä vasta maanantaina klo 7. Siihen saakka - kukkuluuruu!