sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

London calling


Lontoo kutsui ja sinne lensimme. Minä ensimmäistä, matkatoverini ties kuinka monetta kymmenettä kertaa. Wilsonin sisarukset viihdyttivät yhtenä iltana (jestas mitä mimmejä yhä), muuten vietimme aikaamme turisteina. Kävellen ympäriinsä kiireettä, maistellen hyviä ruokia. 

Tuoksuttelin maailman menoa, katselin ihmisiä. Ihastelin englantilaista kätevää kellariarkkitehtuuria, joukkoliikennettä, asiakaspalvelua, mekkoihin pukeutuneita turkoosiluomisia mummoja jotka olivatkin pappoja, kieltä jota kuuli puhuttavan monin eri aksentein. Suttuisen sekalaista mutta sujuvaa. 

Ja mikä parasta, kukaan ei valittanut säästä. Paistoi, nousi tuuli, satoi. Paistoi, nousi tuuli, satoi. Paistoi, jne... vaihtelevan sään ystävä ihastui siihenkin. Eikä kukaan puhunut potkupallostakaan. Emme mekään.

Lontoo kutsunee uudestaan.



Turistina pöllöily on kivaa. Albertinpoika ja Englannin Albert. Matkalla Albertinhalliin.

Two owls. Näkimet nenillä, harvenevat hiukset hapsottaen :).
 





















sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Juhannusrakkauksia


Köllöttely omenapuun varjossa. Tuntuu hyvältä katsella kun maailma liikkuu, itse ei halua liikuttaa varvastakaan. Olla hipihiljaa hetki.



Mansikkakakkua pihalla.



Poika ja koira.



Poika ja kissa.



Joku on töissä koko juhannuksen. Jätän viestin pöydälle.



"pieni lahja suurella merkityksellä"
(Viesti siis vastaanotettu.)


Perhejuhannus. Perherakkauksia. Paljaat varpaat. Kun kaikki on paljasta.

maanantai 13. kesäkuuta 2016

Sammakko

Sammakko, Rana temporaria.

Loikkasi tänään jalkaani hipaisten editseni, nipin napin säästyi tallautumiselta. Spontaani kirkaisun ja älähdyksen risteytys kajahti ulkoliiterin takana.  Kostea mulkoileva möykky ilmestyi keskelle vanhan lautakasan purkuoperaatiotani.



En ole koskaan ollut varsinainen liskodiggari. Nyt kuitenkin aikamme toisiamme kyräiltyämme, huomasin juttelevani sammakolle, joka tuntui seuraavan puuhiani. Jäi siihen hoodeille, siirtyi aina hiukan sivummaksi kun purku edistyi. Niin, tajusin että nyt taitaa olla sakun mökki menossa maan tasalle. Voi hitto.

Juteltiin siinä.

Siirrypäs sinne salongin puolelle, sun laho etuterassi lähtee nyt...

"Kukas täällä ekana oli?" tuntuu sanovan. Otus ei loikkaa vaan askeltaa pari lautaa eteenpäin.

Kuule tuossa kivirinteessä parin metrin päässä on hyviä pikku luolia, että jos sinnepäin...



Tietämykseni sammakon elinkaaresta on hämärtynyt, joten kotona tartuin Luonto-oppaaseen joka ilahdutti aloittamalla satusedän sanoin. "Zachris Topelius kuvasi Luonnonkirjassaan tarkoin sammakon ulkonäköä ja nuijapääpoikasen käyttäytymistä."
 
"Munista tultuaan ovat sikiöt isopäisten ja vikkelähäntäisten kalojen näköisiä. Silloin ne uivat ja hengittävät kalojen lailla ja maalle otettuina kuolevat. Mutta kahdeksan viikon kuluttua kasvaa niiden ruumiiseen jalat. Häntä katoaa. Ne saattavat silloin ilmaa hengittää ja maalla elää. Sammakot syövät itse kasveja ja kalan mätiä. Itse ovat useiden eläinten ruokana. Ja rumin niistä on ruskea konna."(Topelius 1903.)

Kyhmyinen konna antaa kieltämättä aika epämiellyttävän ensivaikutelman, kun muistelen vuodentakaista konnakohtaamista. Tämän päivän pullea tuttavuus oli sievempää osastoa, olisiko ollut naispuolinen, joka on kuulemma koirasta suurempi.

Purkutyö jäi hiukan kesken, enkä ollut siitä niin harmissani. Taisin aiheuttaa pienen paikallisen pakolaisaallon erään uusimaalaisen kylän takapihalla. Sammakko ja muut tänään kohtaamani lierot ja luikerot joutuivat nyt kotikoloistaan pakosalle - ei kuitenkaan taivasalle. Lähistöllä riittää 'mökkitarpeita'.


torstai 9. kesäkuuta 2016

Handmade puzzle


Kuuntelen saksalaista 'kilkatusta'. Sellaista sekavaa instrumentaalimusiikkia, jossa soitetaan paljon. Yhtyeen Passport vuonna 1973 ilmestyneen levyn kakkospuoli noukkii suupielet ylöspäin. Kappaleet nimetty kuin viimeaikaisten päivieni 'topkolmonen'.




käsintehty  
palapeli 
hiljainen mies

tai 
halutessani
luen listan


aikaansaannokseni joista olen ylpeä, ne 'omin pikku kätösin' -jutut  

asiat jotka olen kokenut säästämisen arvoisiksi, osat joista tänään koostun, mukana turhaa ja tuiki tarpeellista

matkassa ihminen joka ei tarvitse minua ja joka kuitenkin tarvitsee - tärähtäneensä haluaa
 


Kuulin olevani sopivasti tärähtänyt. Mikä viehättävä kohteliaisuus. Tapaan olla hieman nihkeä kuulemaan arvioita itsestäni, tekemisistäni. Tämän kuitenkin iloiten talletan sekavaan arkistooni muutaman muun kaveriksi. Olen vakuuttunut, että päivänä jolloin en muista enää juuri mitään, muistan kuitenkin tämänkaltaiset asiat. Ne tärkeät.

 


Tiedäthän tunteen

kun hulinan keskellä seisot paikallasi

kourassa keräämiäsi, muokkaamiasi

palapelin palasia

mietit mitä kohtaa kuvasta alat koota.





maanantai 23. toukokuuta 2016

Onnellisuus


"Oletko onnellinen?" kysyi eräs puolituttu mies kun kuulumisia vaihdoimme. "Olen", vastasin leveästi hymyillen, spontaanisti, miettimättä.

Ja olenhan minä. Voi jee, olen, olen kyllä.

Olen onnellinen niiden hetkien välissä jolloin ei ole kipua, kärsimystä, surua. Kun käpertyy, lamaantuu, sulkeutuu. Ja suoristuu takaisin. Kun ohuen ohuita vahvistavia säikeitä on liimaantunut ruotoon nostaen ylös. Ja jokin pitää nipun kasassa - toivoko?

Onni ja Toivo.
Kaiken kurjan kiristäen kasaama Onni-säie ja sitä tukeva Toivo-vanne.





Onnellisuusasioita tänään on...



Pojalta saatuja kukkia keittiön pöydällä. Jo nuo kaksi, poika ja kukkakimppu, saavat onnelliseksi. Varsinaisen onnellisuushihityksen aikaansaa kukkien kuihtumattomuus. Jo kolmas viikko alkanut (?)... ja nykyisin mitään ei valmisteta kestämään. 






 Homemade burger. 

"Maistuuko?"
"Tää on hyvää". (Sellainen kohteliaan kaverin peruskohtelias vastaus)
Pureskelee sapuskaa. 2s. Katse nousee lautaselta.
"Tää on oikeesti hyvää!"

Hah, peltileipä, rucola ja valkosipulikermaviilisotku rules - epäluuloinen ei kiinnitä huomiota soijapihviin.







Iltapyöräily siskon kanssa. Istuimme tarakoilla junan ohittamista odotellen. Kuin silloin joskus. 







Värit. Etenkin ne kankaissa neljä vuosikymmentä hehkuvina säilyneet.



 


 Vanhuus varpaiden alla.






Siedättyminen. Etteivät esikoisen perheen 'lapset' enää aiheuta kuin pientä aivastelua. Liekö ikääntymisen bonuspuolia, allergiareseptorit vähentyneet, väsyneet...










Musiikki. Mielialan mukaan valittu. Tänään kaunista, surusävyistäkin tarinaa.






 Tuntuu hiukan typerältä tässä listata yksinkertaisia, arkisia asioita. Niitä päivänselvyyksiä. Mutta nämä yksinkertaisuudet kuitenkin ovat osa kivijalkaani. Sen kehikon päälle ladon erilaisia viritelmiä, joskus huteria ja huojuviakin. 

Tukeva alakerta kun mahdollistaa hiukan kompleksisemman yläkerran.





Rakkautta kaikki janoaa
Onnea häilyväistä
Rakkauteen kaikki hajoaa

Syntyäkseen uudelleen
Tuoreeseen ruumiiseen

Maailman kaikki kaupungit on
Täynnä onnen sirpaleita
Niistä muodostuu
Onnellisuus

('Onnellisuus' - I.A.Teholla)







maanantai 9. toukokuuta 2016

Varpa(i)sillaan

Yksi vuoden hienoimpia hetkiä - riisua kengät ja astella ulkona paljain jaloin.

Tänään klo 15.43.

Lämpötila 22.5 C.





"Laitoit jo kesävaatteet?"

kesävaatteet... (?)

Meni hetki kunnes pääluun alla leikkasi - juniori näki minut viime kesänä usein aurinkoisella säällä näissä vermeissä.

Metsävaatteet. Shortsit ja toppi, vihreät. Reppu selässä.

kesäunivormu    yllä silloin kun puuhaillaan - metsässä, mullassa, mustikassa...


ja kevät kasvaa kesäksi

ihan kohta


Jee. I have a plan.



Vielä kuitenkin keväässä. On yhä kevät kun kirsikkapuut kukkivat.


 

 Hanami. Juhla jonka "keskeinen sisältö on kirsikkapuun kukkien katseleminen". 

Eilen vietimme omaa pientä äitienpäivähanamia. Pienimuotoinen kolmen kollini juhla. Se karvaisin puuttuu kuvasta... kolleista suurin... olkapää on jo niin vahva, että siihen voi hetkeksi nojata..


Hyvä ryhmä.



 


 

maanantai 2. toukokuuta 2016

Sanoja kuvina

mikrokosmos

jos jumala on olemassa
se lepää nyt mun vierelläni
naisen muodon ottaneena
niin, tässä hetkessä
näytä mulle mikrokosmos
vie mut lähemmäksi sua

--

ja mä näen elämän
kerroksittain syntyvän





haudankaivaja

--

kahdeksan virhettä kuvassa, jolla myyt sieluasi
kymmenen virhettä luvassa, kun sä kerrot uskostasi
sä olet tähti, hyväntekijä, pyhä uudisraivaaja
mietin lähtisinkö sun mukaan, mä kyyninen haudankaivaja
kun kaikki on kaupan: suru, tuska ja kärsimys
minä kaivan haudan, jossa lepää epäilys 




Omat laulut - näyttely
Johanna Sipilä & Pekka Turunen
TikettiGalleria
2.4. - 2.5.2016

"Näyttelyssä on esillä Turusen valokuvia ja videoita sekä Sipilän maalauksia.  Molempien taiteilijoiden teoksia on aiemmin käytetty eri tavoin Ismo Alangon levynkansissa ja konserttien visuaalisina elementteinä."

Minä mattimyöhäinen tietysti viimeisenä päivänä liikkeellä...


Kankaalle vangittuja sanoja. Yllä muutama hätäisesti räpsäisty kuva. Johanna Sipilä on osuvasti tallentanut Alangon musiikin tunnelmia kankaalle.


Alla oleva Pekka Turusen valokuva on ihana. Jos nyt kysyttäisi "mitä sinulle kuuluu?", vastaisin tuota kuvaa näyttäen "hyvää".