tiistai 22. elokuuta 2017

Solmuja, sinistä ja vihreää

Kesän levollista sinitaivasta vasten solmusotkunippuja. Ajan myötä langalle kasaantuneita.

Niin on solmuja pääluun allakin. Jutut kasautuvat, alkavat jumittaa. Siimaa heittelee, kelaa edestakaisin. Se kiertyy ja venyy. Joskus kela jumittaa, hiukan nykäisee - taas siima juoksee. Nykivän kelan avaa, putsaa, kelaa uudelleen - silti tulee usein uusia sotkuja. Solmuja, joihin takertuu ja joita ei tunnu saavan auki. Ei jaksa, ei halua enää avata. Jatkuva avaaminen ja kelailu kuluttaa siiman helposti poikki.




Yllä oleva kuva tuo mieleeni onkijan huulilta lentävät ärräpäät, ärtymyksen. Ei noita solmuja kiitos.

Alakuvan solmu taas mielyttää, saa hymyn kasvoille. Juniori lähetti kuvan heinäkuussa Paraisilta. "Ripari done", luki viestissä.




Omia pääkopan solmuja olen höllännyt maalla ja merellä.

Melonta - voi juku. Viime kerrasta liki kolmekymmentä vuotta. Olipa mahtavaa, liukua hiljaisuudessa, mukailla aaltoja, olla lähellä niitä. Äkkiä uudestaan.




Vajaan kuukauden kuluttua palaan tuonne eteläkärkeen, silloin saan ihailla tätä maisemaa vastakkaiselta suunnalta.



Uutta meriretkeä odotellessa on aikaa palata vihreään. 

Tervetullut syksy tuntuu metsässä päivä päivältä enemmän. Kun alkaa sataa, kuuntelen ropinaa hupun alla. Sateen jälkeen tuoksu kaappaa kainaloonsa. Jatkan sadon ihastelua: mustikoita, vadelmia, sieniä, ihan kohta puolukoita. Suupielet on violetit.




On hiljaista, ei lainkaan tai vain vähän ihmisiä. Se tuntuu nyt hyvältä.

Vain minä ja sammakko samalla mansikalla.



Muutamaa päivää myöhemmin, liekö sama kaveri kuivien lehtien seassa. Tervehdin kuitenkin.

Joskus on fiilis tuohon - sulautua maisemaan. Olla näkymätön.






               Hän miettii kuinka niin suuri vesimäärä voi vastustaa niin suurta painovoimaa sen aikaa
            kun pilvet muodostuvat niin täysiksi, hän miettii hetkeä jona sade alkaa, jona muodostuminen          kääntyy putoamiseksi, miettii hienoista hiljaista taukoa taivaan fysiikassa kun kriittinen massa on saavutettu, epäröintiä ennen kuin ensimmäinen paisunut pisara viuhuu 
väkevästi ja vaivattomasti maahan. Hän ajattelee tätä, ja sade alkaa langeta.

(Jon McGregor - Jos kukaan ei puhu siitä mikä on tärkeää)

maanantai 7. elokuuta 2017

Kolmisormi ja muut mielenrauhanturvaajat

On ollut viikko ilman suunnitelmia, aikatauluja, odotuksia, velvoitteita. Viikko jolloin voi tehdä mitä huvittaa, tai olla tekemättä.

Päivä toisen jälkeen olen hiippaillut metsään. Imenyt itseeni metsän tuoksua, ääniä, äänettömyyttä.
Vihreyttä.



Olen kerännyt mustikoita ja metsämansikoita repun pikkuämpäriin. Istunut kivellä, kauhonut marjoja suuhuni. Kävellyt kilometrejä, noukkinut vastaan tulleet keltavahverot mukaani.

Metsän myönteisestä vaikutuksesta ihmisen hyvinvointiin on tehty lukuisia tutkimuksia ja päätelmät lienevät samansuuntaisia. Ylensyönnillä, -juonnilla, ylen kaikella kyllästettyjä huonosti voivia ihmisiä muistutetaan taas siitä hyvinvoinnista jota on tarjolla liki kaikille, on lähellä, on edullista.

"Jos lähimaastossasi on metsää, sinne kannattaa suunnata. Tutkimusten mukaan metsässä oleskelu laskee sydämen sykettä ja verenpainetta nopeasti. Myös lihasjännitys vähenee. Kaikkein selkeimmin metsässä samoilu vaikuttaa mielialaan, sillä metsä rauhoittaa ja nopeuttaa stressistä palautumista", sanotaan uutisissa.

Minun lähimaastossa on metsää. Ihan tuosta naapuritalon nurkalta alkaa. Kaatunut kuusi komeana porttina. Ja huomaathan tuon kolmesormisen joka lekottelee sammaleisen juurikynnyksen päällä...


"Luontohyödyt syntyvät tiedostamatta. Luonto vaikuttaa tavalla tai toisella ihmisiin, mutta vaikutuksen voimakkuus on erilainen. Toki turvallisuuden tunne on hyvin tärkeä, ettei metsä esimerkiksi pelota", tutkimusprofessori Liisa Tyrväinen Luonnonvarakeskuksesta sanoo. (YLE 5.4.2017)

En koe olevani kovin pelokas, mutta huomasin metsäviikkoni alussa jännitteitä kun unohduin metsään iltamyöhään. Olen kulkenut metsässä paljon itsekseni mutta en juurikaan pimeän aikaan. Haave on ottaa teltta joskus mukaan ja jäädä yöksi. Päivänvalon himmetessä hiljaisuus tuntuu enemmän hiljaiselta. Hiljaisuuden keskeltä tulevat äkilliset äänet saavatkin säpsähtämään. Päivällä mielikuvitus lensi ja kaatuneiden puiden juurakoilla oli nimet. Niillä oli kasvot, joissa raukeat satavuotiaat silmät, kaiken nähneet. Ajattelin puiden tervehtivän metsään tulijaa törröjuurikädellään kätellen. "Päivää", sanoin kun neljättä kertaa samoja juurakoita ohitin. Oltiinhan jo tuttuja.

Tuttuus tuo turvallisuutta. Ei metsä itsessään minua pelottanut illan hämärässäkään. Minua pelotti siellä mahdollisesti oleva toinen ihminen.

En taida olla järin luottavainen lajini suhteen.



En ollut ajatellutkaan muita metsässä kulkijoita kunnes ilta pimeni. Oli hassua miten pelästyin, askel tiheni ja syke nousi kun hämärtyvästä hiljaisuudesta kuului ääniä. Rasahtelevia oksia, pieniä tömähdyksiä. Varjotkin näyttivät epäilyttäviltä, viuhahtivat yht'äkkiä puiden taakse. "Hölmö", sanoin itselleni, "ei siellä ketään ole".

No ei ollut. En vain ollut valmistautunut säikähtämään. Preppasin itseäni seuraavina päivinä ja säpsyin hämärässä ääniä vähemmän. Kameraan oli kyllä jäänyt tiedostamatta otettu kauhukuva :).




Viikosta on pääkoppani lisäksi nauttinut juniori - joka aamu- ja iltapalaksi on riittänyt tuoreita marjoja. Huomaan tämän 'joka päivä metsässä' -systeemin tuovan luksusta keittiöömme. Ja vähentävän kauppakäyntejä.

 Vai mitäs sanotte:

päivällistarpeet kanttarellimuhennokseen...  





... ja rippeet siitä seuraavan aamun leivälle.





...leivän kaveriksi kulhollinen marjoja




... marjoja myös iltapalaksi räiskäleiden, karviaishillon ja turkkilaisen jugurtin kanssa.




Sienikeittoa, sienirisottoa. Vielä kun olisi järvi vieressä, aamuongelle laiturinnokkaan...


Onginta jääköön myöhempään ajankohtaa, huomenaamulla palaan töihin.

On oikeastaan mukava palata lukujärjestettyyn arkeen, tavata työkavereita, potilaita. Olla vähän vähemmän itseensä käpertynyt.

On elokuu ja olen jollain pysäkillä. Ja helma on pitkä.










tiistai 25. heinäkuuta 2017

Hehku

Kävin tänään pitkästä aikaa muutamassa suosikkipuodissani.

Olet hehkeä tänään (mitäs nyt...)?
Ai olen, jaa-a...
No se on lomalla!!



Niinpä, olen kesälomalla. Noin puolessavälissä. Tuosta pienestä keskustelusta heräsin asiaan. Nyt tuntuukin jo lomalaiselta. Muutamat pakkopuuhat on tehty, no ovat ainakin hyvässä vaiheessa (ne ikkunat) ja nyt on kalenteri auki. Muutamat harvat merkinnät on sellaisia huvikseen asioita, oletettavasti hauskoja tapahtumia joihin voi osallistua jos on fiilis.

Jee! tuumin. Ja tunsin itseni hiukan typeräksi tajutessani että muiden täytyy huomauttaa hyvästä olostani ymmärtääkseni kunnolla nauttia siitä. Kiitos huomion tehneelle, täällä ollaan jo ihan lomahehkun huipulla!



Tarvitaan hehkuun loman lisäksi muutakin. Tarvitaan ne ihmiset joista saa hyvää potkua, iloa rintalastan ja pääluun alle. Ne ihmiset ympärille, vaikka vain hetkeksi.

Tarvitaan negatiivisuutta, epäuskoa, kateutta, räyhää ja putkipäisyyttä viljelevien poissaolo.

Tarvitaan mieleinen tila. Sinne oikeat hahmot. Sopivat äänet. Näihin kaikkiin voin itse vaikuttaa. Peruutusvaihde silmään jos ei tunnu omalta - ympäristö, puheet, ihmiset.


Eikä muutama divari- ja second hand löytöihanuus hehkua himmennä, päinvastoin. Että voi kirjankansi olla hieno, selaamatta siirtyi divarissa ostospinoon. Helmet, ne vain jäivät käteen. Tuntui hyvältä sormissa, 'hipelöintihelmet'.

Kuvan ulkopuolelta kerrottakoon, että kaupunkireissun jälkeen pitkä musta maksihame sai vaalea topin toverikseen, miniäkokelas saa syntymäpäivälahjaksi kaksi mielikirjaansa ja vessan seinää koristaa 'Frank Zappa pytyllä' T-paita.


Kiitän Frida marinaa ja Planeetta Antikvariaatit konsernin Punaista Planeettaa tämän(kin) päiväisestä nautinnosta! Huraa kolmesti teille ja muille pikkupuodinpitäjille!

<3





maanantai 24. heinäkuuta 2017

Metsään

On juhlittu. Serkun häitä, juniorin ensimmäistä ehtoollista. Kakkuja ja muita herkkuja on hujahtanut mahalaukkua kohti luvattoman paljon. Juhlaähky sanoisin. Ihmisähky. Niin ihania kuin juhlat voivatkin olla, otan niiden jälkeisen hiljaisen päivän aina avosylin vastaan.

Kaksi jälkimmäistä jälkeläistäni taitaa olla kaltaisiani, kaksi tuntia viimeisen vieraan lähdettyä olimme metsän hiljaisuudessa. Ensin heinäpellon poikki, lankkusiltaa puron yli, kiipeily vielä kalliolle - perillä vihreässä paratiisissa.

Mustikkasato sai ihailumme, maiskuttelimme muutamat kouralliset. Aika maukkaita jo, viikon päästä lienee täydellistä.



Iltapalalla loistava pöytäseurue, naapuripöydät tyhjiä.



 Taustamusiikkina hiljaisuus, kauniita kukkakoristeita siellä täällä.




Paluumatkalla pojat ehtivät jo kauas edelleni. Niityn poikki kulkevan polun ympäröi huumaava tuoksu. Nata, sara, lauha, kastikka, kattara - mitä niitä onkaan. Heinä, tuo nuhan ja aivastusten aikaansaaja.

Mesiangervon tuoksupilvi polun alussa oli pysäyttävä, siihen unohduin.

Tuoksun keskellä olin taas hetken hevostyttö.






Filipendula ulmaria  
 Luulisin.

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Näkymiä


Olen niin tottunut tähän näkymään. En näe sitä enää.


Tuohon tapaan totesi iäkäs isä pojalleen kotipihallaan Pohjois-Norjassa. Siskon hyllystä iltalukemiseksi nappaamastani romaanissa.

Poljin siskolta vanhaa radanpohjaa kesäkotiin. Saunoin, luin pokkaria tovin, nukahdin syvään lempeään lomauneen.

Aamulla kasteisen pihan poikki loikin postilaatikolle. Vilkutan sanomalehdellä hyvää huomenta naapurin papalle.


En halua tottua tähän näkymään. En mihinkään näkymään.

Haluan nähdä.

Tuntea kuin ensikertaa katsoisin vaikka katson tuhannetta kertaa samoja kasveja, talonkulmia, silmiä, sormia, portaita. Tiedättehän, se ooooh tunne.

Oooooh asiaa on nyt pihalla paljon.






pulcherrima nuda

Alaston riisuttu unikko. Liki edeltävää koreaa muotoaan viehättävämpi.


Hiippaan omenapuiden alta. Hei, satoa tulossa!



 
Minua ei ole haitannut viileän kesän myöhässä oleva sato. Pari kolme viikkoa viivytystä mustikka- ja sienimetsälle pääsyyn sopii nyt loistavasti. On ollut puuhaa. Ne vanhat ikkunakarmit, olen raapinut, kitannut, maalannut. Yhden lasin särkenytkin eli tutustunut myös lasinvaihtoon.



Työssä ei voi kiirehtiä vaiheita, listoja irroiteltava varoen, on odotettava kuivumista, siedettävä keskeneräisyyttä. Sopii minulle. Hieman samanlaista kun ompelee vanhan mekon ratkenneita saumoja, liottaa sappisaippualla tahroja. Ei voi vain paiskata pesukoneeseen ja surauttaa ompelukoneella saumaa suoraksi. Työlästä, mutta kun tulee valmista... voi että...


Kun tulee valmista... vielä on näkymä prosessi kesken vaiheessa. Ja samanlaisia puuhapisteitä ympäri pihaa :).













torstai 6. heinäkuuta 2017

Pesänrakennusta

Jo keväällä päärynäpuun kukkiessa sitä tuumin. Yläkerran ikkunan karmivanhukset, ne huollan tänä kesänä. Deadline - syksy (aika joustava).




Hengailen epämääräisesti yhä loppukevään ja alkukesän tunnelmissa, en ole oikein pysynyt ajankulussa mukana. Linnuilla on jo isot poikaset, pihoilla kukkii keskikesän perennat, pihanurmikkoa on leikattu jo monesti. Ja ikkunat on huoltamatta.

Aloitin kyllä jo. Liiterin kulmalla raaputin maaleja, irrottelin hakasia. Olin moderni, katsoin youtubesta 'vanhojen ikkunoiden malaus' -videon.



Kun perhe on jo perustettu voi pesää rakentaa ympäri vuoden, ei ole kiire hautomaan. Suunnitelmia on paljon, aikatauluja ei juurikaan. Tykkään tehdä juttuja näin, tarttua siihen mikä kulloinkin tuntuu hyvältä. Tulos - keskeneräisiä projekteja siellä täällä. 

Yksi projekteista on jo pitkällä, eteinen. Alkukeväästä silittelin sen seinille uutta tapettia hitusen huokaillen. Ihastuksesta huokailin. Olin suorastaan pakahtua, niin rakastunut tuohon tapettiin olin ja olen yhä. Birger Kaipiainen on luonut mielestäni terapeuttisen tapetin, hyvänolon hormonit vilistävät iloisesti kehossa kun kuljen sen ohi.





Tässä 'myöhässä kesästä' touhussa on puolensa. Parvekekukkia sai pilkkahintaan ja vaikka valikoima oli suppea, löysin ihan riittämiin ruukkuihin väriä. Olen tutkaillut niin innoissani siipan vanhan talon pihamaata, että unohdin lähiökaksioni 'takapihan'. Se onkin ollut viimeaikoina lähinnä tuuletusparveke. Mutta sopivat kukat sinnekin.





Sieltä vanhalta pihalta lähtiessä tekee mieli ottaa osa pihaa mukaan, viimeksi ajelin kotiin ruusunoksa sylissä.




Kukkateema jatkuu lähiössä. Keittiön valkoiset verhot pääsivät vihdoin pesuun, huone jäi kaikuisaksi. Tilalle ripustin vanhan lakanan. Oivallinen kesäverho.





Huomenna on viimeinen työpäivä ennen kesälomaa. Säädän taas hengailulle.

lauantai 1. heinäkuuta 2017

Pala Baskimaata


Juhannus Pohjois-Espanjassa. Rantasauna, koivuvihta, luonnonkukkaseppele konsepti on mahdollista ympäri kesän, joten tuntui virkistävältä tehdä asioita toisin. Enkä taida olla mökkijuhannustyyppi, mökkityyppi kylläkin. Mutta juhannuksena landella on ne puoli miljoonaa muutakin.

Ja Cheap Trick ei ollut tulossa Lontoota lähemmäksi.

Joten juhannusruusua edusti Catedral de Santa Marian puistoalueen hopeapuu, jokin kastanja (?).



Viihdyin turistina yli 800 vuotiaan asukasmäärältään noin Tampereen kokoisen kaupungin kapeilla kujilla. Pilviharso tuntui tulleen tilauksesta, lämpötila pysyi mukavana. Hola! kuului ahkeraan, puotiin, baariin, kahvilaan astujaa tervehditään reippaasti. Aamuna eräänä katuja itsekseni hiippailin, astuin pikkuriikkiseen kahvilaan. Punahuulinen 50's farkkutyttö hyräili radiosta kuuluvan Van Morrisonin mukana Brown Eyed Girliä. Kahvi sekä pinxtossa tonnikalaa ja oliiveja maksoi alle kolme euroa. Tilaa noin 12 neliötä, ihmisiä tuli ja meni, tilauksia tehtiin tiuhaan, tunnelma välitön, puheen pulputus iloista.

Vai tällä lailla... olisiko se niin vaikeaa meilläkään toteuttaa...





Paljon kiveä, muraaleja, parvekekukkia ja -puita, ylä-, alamäkiä, persoonallisia pyykinkuivaustelineitä. 











































Kotimaan Kaisu Heikkilä matkassa mukana, luottokesähame!





Illat ja alkuyöt vietimme musiikkifestivaaleilla. Tapahtumaporttien sisäpuoli ei juuri eronnut kotimaan vastaavista - esiintymislavat, juoma- ja ruokakojut, tolkuttomat turistihinnat.

Paitsi baskimaan rockrokuilla on komeammat pulisongit. En kehdannut ainuitakaan kuvata, mutta tyylikkäitä olivat :).

Mikäs siellä sinitaivaan alla, musiikkiahan tulimme kuulemaan.